Time lapse -videon tekeminen

Time lapse -kuvaus, joka käännetään joskus suomeksi intervallikuvaus (tai sekvenssikuvaus), on valokuvausta, jossa kameralla otetaan satoja tai tuhansia kuvia samasta paikasta kameran liikkumatta. Kuvat sitten yhdistetään yhdeksi nopeaksi videoksi, jolloin kaikki kuvissa tapahtuva muutos näkyy nopeana liikkeenä.

Esimerkkinä tämä Hollannissa asuntoni ikkunasta kuvaamani time lapse -video autojen ja moottoripyörien tuunaajista.


Time lapse -kuvaaminen ei välttämättä vaadi sen ihmeellisempiä laitteita oman kameran lisäksi. Ja jopa älypuhelimissa voi nykyään olla saatavilla sovelluksia, joilla time lapsen tekeminen onnistuu helposti.

Itse otan time lapse -videoita usein sillä mielellä, että niistä voi myöhemmin koostaa isomman kokonaisuuden. Videoiden laadun pitää siis olla kohdallaan ja prosessin mahdollisimman vaivatonta. Seuraavassa kerron yksityiskohtaisesti, miten olen tottunut time lapse -videoita tekemään.

---

Huom! Tämä artikkeli on kirjoitettu vuonna 2012 ja on jo tietyiltä osin vanhentunutta tietoa. Nykyään time lapse -videoiden tekemiseen on työkaluja ja ohjelmistoja, joiden avulla homma sujuu lähes itsestään.

Pientä mainostusta:

• Käväise kotisivullani jonikantonen.eu

---

1. Valmistelut, mitä tarvitaan

Ellei halua painella nappia itse monta kertaa, täytyy kamerassa olla intervallikuvausmahdollisuus (olen kuullut, että ainakin Nikon D300:ssa on) tai käyttää jotain ulkoista apuvälinettä esim. kaukosäädintä tai tietokonetta. Esim. läppärin voi yhdistää kameraan USB-johdolla ja käyttää ohjelmaa (esim. Canon EOS Utility), jonka avulla voi ajastaa kamera ottamaan kuvia.

Itse käytän johdollista kaukosäädintä Micnova MQ-C1, josta saa säädettyä seuraavat asiat:
- Viive (Delay) - aika ennen ensimmäisen kuvan ottoa.
- Kesto (Long) - kuinka kauan kuvaa otetaan (kameran valotusajan tulee olla bulb-moodissa)
- Väliaika (Interval) - aika kuvien välillä
- Kuvien määrä (voi asettaa myös niin, että loppuu vasta kun käyttäjä painaa pois päältä)
- Äänimerkki (on off)

Muita huomioita kuvien ottamisessa:

Kameran akku tulee olla ladattu ja kestää monen kuvan ja monien minuuttien ellei tuntien kuvaaminen. Myös muistikortille pitää mahtua tuhansia kuvia (sRAW- ja JPG-kuvaformaatit käynevät hyvin ellei muuten mahdu). Kameran tulee olla kuvauksen ajan vakaalla alustalla liikkumatta, joten jalusta olisi hyvä olla.

Kuvausta aloitettaessa kannattaa ensin tarkentaa oikeaan kohtaan ja sitten asettaa manuaalitarkennukselle. Tämä ehkäisee sen, että jos jotain liikkuu kuvassa tarkennuksen kohdalle tai tulee liian hämärää, ei tarkennus ala missään vaiheessa "sahaamaan" edestakas.

Kuvausmoodeista voi käyttää manuaalista tai sitten aukon esivalintaa, jolloin aukko pysyy koko ajan samana, mutta valotusaika saattaa vaihdella valoisuuden mukaan. Tämä on kätevin asetus ainakin silloin, kun valoisuudessa odotetaan esiintyvän suurta vaihtelua.

ISO-arvo kannattaa myös laittaa mahdollisimman alas, ainakin jos kuvataan pelkkää maisemaa. ISOn kanssa voi joutua tekemään kompromisseja ja sitä voi vaikkapa kokeilla vaihtaa kesken kaiken, jos pimeä yllättää ja valotusaikojen pituudet nousevat liiaksi.

Kärsivällisyyttä sopii olla myös, sillä kun kameran on asettanut paikoilleen ottamaan kuvia, ei muuta voi kuin odottaa. Toinen kamera on tällöin hyvä olla mukana, tai sitten jotain muuta tekemistä.

2. Kuvien ottaminen

Kuvia pitää ottaa paljon, mutta se riippuu käyttötarkoituksesta. Asiaa pitää tarkastella toiselta kantilta.

Tavallinen elokuvissa käytetty ruudunpäivitysnopeus (fps eli frames per second) on 24. Tätä suurempi fps on ihmisen silmässä sulavaa ja pienempi on "nykivää" kuvaa. Jos siis halutaan lopputuloksen olevan vähintään 24 fps videokuvaa, on kuvia oltava 24 per sekunti. Tämä tekee
1440 kuvaa minuutin pituisessa videossa (24*60). Jos videon on oltava kuitenkin vain esim. 10-sekuntinen, riittää 240 kuvaa.

Kuvien ottamiseen kuluva aika on hyvin samantyylistä matematiikkaa. Jos kamera ottaa kuvia 5 sekunnin välein, ehtii se ottaa minuutissa 12 kuvaa (60/5). Tällöin minuutin videota varten 1440 kuvan ottaminen kestäisi 120 minuuttia eli kaksi tuntia (1440/12). Jos kuvia otetaan 10 sekunnin välein, on tuo aika neljä tuntia.

3. Kuvien organisointi ja järjestäminen

Kun kuvat on otettu, on hyvä olla ohjelmisto, jolla jokaiseen kuvaan tehdään samanlainen jälkikäsittely. Tällainen on ainakin itse käyttämäni Adobe Photoshop Lightroom. Ohjelmalta vaaditaan sitä, että samat säädöt pystyy synkronoimaan monen kuvan välillä, jotta jokaista kuvaa ei tarvitse manuaalisesti käsitellä. Tämä onnistuu varmaankin myös Photoshopin Bridgessä ja monissa muissa ohjelmistoissa.



Lightroomissa käsittelen ensin yhden kuvan valmiiksi. Sen jälkeen valitsen kaikki time lapsea varten ottamani kuvat niin, että käsitelty kuva on aktiivisena, ja synkronoin asetukset siitä muihin kuviin. Kuvankäsittelyn synkronointi löytyy Lightroom 3:sta Photo-alasvetovalikosta kohdasta Develop Settings ja valitsemalla Sync Settings.

Sync Settings -ikkunasta valitsen kuvista ja tehtävästä videosta riippuen usein kaikki asetukset lukuunottamatta Exposure ja Brightness -säätöjä. Miksi jätän nämä valitsematta? Koska jos kuvien välillä on suuria eroja valoisuudella, on kaikki kuvat helpompi ensin säätää Auto Tonella ja näin jättää Lighroomin huoleksi kuvien valoisuus. Joskus homma on kuitenkin hankalaa ja myös esim. valkotasapainoa saattaa joutua korjailemaan, jos ensimmäisten ja viimeisten kuvien välillä päivä muuttuu illaksi tai vastaavaa.

Kun kuvat on saatu käsiteltyä, on vuorossa Export-toiminto eli RAW-kuvien saattaminen JPG-muotoon sopivan kokoisiksi. Kuvien suuruudeksi kannattaa valita 1080 pikseliä kuvan lyhemmältä sivulta. Näin videosta saadaan HD-laatuinen (1080p). Export-vaiheessa kannattaa myös nimetä kuvat samalla nimellä ja jatkuvalla numerolla. Tämä onnistuu Lightroomissa Export-ikkunasta File Naming ja Custom Name - Sequence -kohdasta.



JPG-pakkauksen tehoksi jätän yleensä täydet 100 sen luulon perusteella, että export-toiminto käy näin nopeammin.

4. Itse videon tekeminen

Videon tekeminen kuvista onnistuu monilla eri ohjelmilla, mutta itse olen havainnut hyväksi Open Source -ohjelman nimeltä Virtualdub. Ohjelma ei kummoiselta näytä eikä käytettävyys ole ehkä helpointa sorttia, mutta menetelmä on yksinkertainen, kun sen oppii.

- Ensimmäinen kuva raahataan Virtualdub-ohjelmaan.
- Video -> Frame Rate -kohdasta asetetaan haluttu ruudunpäivitysnopeus (fps).
- Video -> Compression... -kohdasta asetetaan videon pakkaus. Huom. tätä varten tarvitaan jokin videokoodekki. Itse olen havainnut hyväksi ilmaisen Xvid-koodekin. Pakkaukseksi kannattaa valita täydet 100 ellei ole jotain syytä rajoittaa videon kokoa.
- File -> Save as AVI... alkaa tallentamaan videota AVI-tiedostomuodossa.



Virtualdubista voi myös asettaa esim. videon audioraidan. Itse olen kuitenkin monesti käyttänyt Virtualdubia pelkästään kuvien saattamiseksi videomuotoon ja sitten tehnyt videokäsittelyn monipuolisemmassa videon editointiohjelmassa (esim. Adobe Premiere tai vastaava).

5. Muut vaihtoehdot

Karipekka Aronen Porin Kameraseurasta kokeili myös time lapse -videon tekoa:
Match show Kokemäki 15.1.2012

Karipekka on Macin käyttäjä ja kuvailee time lapse -prosessiaan näin:
- Kuvat Apertureen ja niistä exportattu HD-kokoon kolme erilistä sarjaa.
- Time Lapse koostettu halvalla ja yksinkertaisella ohjelmalla 1,49€ (Time-lapse), joka löytyy Mac App storesta.
- Valmiit videot tuotu iMovieen ja pohjalla teema "filmstrip", kaikki efektit iMoviesta.

6. Lisäaineistoa

- Wikipedian engl. artikkeli aiheesta Time Lapse Photography

- Omat videoni Youtubessa

- Time lapse avaruudesta (NASA/ISS)

- Todella hieno time lapse video

- Helsinki Night Time Lapse

- 15/30/60 FPS-vertailu - Havainnollistaa eron 15, 30 ja 60 fps:n välillä.

- 115 absolutely awesome time lapse videos - Vielä enemmän time lapse -videoita

7. Esimerkki

11. tammikuuta 2012 otin 1987 kuvaa klo 15:21 - 16:40 välisenä aikana, jotta voisin esitellä time lapse -kuvausta seuraavana iltana Porin Kameraseurassa. Kuvat on otettu juuri auringonlaskun jälkeen yllä yksityiskohtaisesti kuvaamallani tavalla.








Lopputuloksena syntyy seuravanlainen video, jossa nuo 1987 kuvaa on tiivistetty 24 sekuntiin ruudunpäivitysnopeudella 80 fps:



Oheisella kuvausretkellä tuli muuten otettua myös tämä omakuva kolmen minuutin valotuksella.

Tapani-myrsky 26.12.2006 Porin Kallossa

"Tapaninpäivän myrskyä voidaan pitää harvinaisena, joskaan ei poikkeuksellisena. Edellinen vastaavanlainen myrsky oli Janika vuoden 2001 marraskuussa."
- Ilmatieteenlaitoksen tiedote



"Tapaninpäivänä 2011 Skandinaviassa riehunut myrsky jää alueen säähistoriaan yhtenä tuhoisimmista talvimyrskyistä. Jo Norjanmerellä mitattiin hirmumyrskylukemia, mutta Tapani-myrsky (Norjassa ja Ruotsissa Dagmar) säilyi lähes rajuimmassa terässä myös Suomen puolelle. Merialueiden keskituuli 28,5 m/s ja puuskat 36 m/s sekä maa-alueiden puuskat 30 m/s ovat maassamme hyvin harvoin toistuvia tapahtumia. Nämä ovat samaa luokkaa tai rajumpia lukemia kuin 2000-luvun aiemmissa voimakkaissa talvimyrskyissä (Janika 2001, Irene 2003 ja Rafael 2004). Ilmatieteen laitos antoikin Selkämerelle harvinaislaatuisen tuulivaroituksen 30 m/s sekä ensimmäistä kertaa ylimmän tason tuulivaroituksen maa-alueille. Myös viranomaistiedotteita käytettiin ensimmäistä kertaa talvimyrskyn yhteydessä."
- Ari-Juhani Punkka @ myrskyvaroitus.com


Itse menin hämmästelemään myrskyä Porin Mäntyluotoon Kallon kallioisille rannoille. En ollut liikkeellä yksin. Eräs lähistöllä asuva tuttuni kertoi, ettei ollut koskaan nähnyt Kallossa sellaista väkimäärää, ei edes purjehduskilpailuissa.


Valokuvaukselle puitteet olivat erinomaiset. Monen metrin korkuiset aallot löivät rantakallioon komeasti ja jo hiljalleen laskeva aurinko paistoi kauniisti vasemmalta, lounaasta. Moni muukin oli matkassa kameran kanssa ja kamerat räpsyivät ahkerasti.


Siinä missä moni ihmisistä taltioi keskittyneesti meren pauhua, minä kuvasin lähinnä ihmistä - taltioimassa keskittyneesti meren pauhua.









Vähän huonosti aiheesta löytyy hyviä uutisia näin pari päivää myöhemmin (eikä ainakaan suosikkilähteistäni), mutta tässä vielä muutamia uutisotsikoita aiheesta:

- Satakunnan Kansa: Tapanin myrsky aiheutti Satakunnassa yli tuhat tehtävää

- MTV3: Tapaninpäivän myrsky harvinainen – koettu viimeksi 10 vuotta sitten

- MTV3: Tapani-myrskyn korvaukset voivat nousta kymmeniin miljooniin

- Itäuusimaa: Tapani-myrsky nosti vedenpintaa, kaatoi puita ja rikkoi kattoja – katso kuvat

Pakkasta ilmassa

Viimeisestä päivityksestä onkin jo aikaa. Sen jälkeen on tullut oikea valkoinen talvi ja kovat pakkaset täällä länsirannikollakin. Joululomalla en ehtinyt kuvaamaan lainkaan niin paljon kuin tarkoitus oli, mutta joitakin onnistuneita kuvia olen sentään saanut.

Nämä sumukuvat ovat marraskuun alusta, Porissa otettuja. Ensimmäinen on Lyttylästä, toinen on Pohjoispuistosta, jossa etuallalla Risto Rytin patsas.





Seuraava kuva on otettu hieman ennen auringonlaskua marraskuun puolivälissä. Olin kävelyllä pikkupakkasessa, kun näin auringonsäteiden hohtavan kauniisti puiden välistä. Odotin, että koirien ulkoiluttajat siirtyvät sopivaan kohtaan ja napsaisin muutaman kuvan.



Kissakin pääsi ulos vielä joulukuun alussa. Myöhemmin pakkasten kiristettyä, se pyytää kyllä jatkuvasti ulos parvekkeelle, mutta viihtyy siellä sitten korkeintaan kaksi minuuttia. Eikö se tajua, että huoneenlämpö laskee joka ovenavauksella muutaman asteen! Ilmankos se sitten tykkää maata lämpimän vahvistimen päällä.



Seuraava kuva on otettu iltapäivällä, kirkkaalla säällä, pyöröpolarisaatiosuodinta käyttäen. Sen avulla kuvaan tuli hienosti sininen kylmyys. Muut asetukset: 1/30 sek, f/10, ISO 400, 26 mm (x 1,6)



Kaksi seuraavaa on otettu joululomalla ulkoillessa. Joululomalla yritin myös parina aamuna herätä kuvaamaan auringonnousua, mutta juuri niinä päivinä sää ei suosinut.





Kolme viimeistä kuvaa on otettu tammikuun puolella. Satuin paikalle sattumalta, kun kaunis usva leijaili ilmassa ja laskeva aurinko säteili puiden yläpuolelta. Pakkasta oli edellisenä päivänä ollut ainakin -16 astetta muistaakseni, kun se tuona päivänä lämpesi -14 asteen lukemiin. Johtuuko se sitten siitä ilman lämpenemisestä, että tuo usva nousi, joku sääsasioista enemmän ymmärtävä voisi kenties kertoa.







Vaikka pakkaset ovat nyt hieman lauhtuneet, kannattaa silti muistaa pari perusasiaa pakkasessa kuvaamisessa. Kamera kyllä toimii hyvin kovassakin pakkasessa (ainakin -20 asteeseen asti), mutta akut tyhjenevät kylmässä nopeammin. Akkuja kannattaakin säilyttää vaatteiden sisätaskussa aina, kun ei kuvaa. Myös kameraa voi pitää vaatteiden alla, mutta se ei saa kostua esim. hikoillessa.

Tarkkana täytyy olla, kun kameraa vie takaisin sisälle, sillä tällöin kameraan voi tiivistyä lämpimästä sisäilmasta kosteutta. Yleisesti kehotetaan viemään kamera sisälle esim. tiiviissä muovipussissa, mutta itse olen tyytynyt käyttämään tarkoitukseen kamerareppua. Sisälle viemisen jälkeen kameran annetaan sopeutua huoneenlämpöön pari kolme tuntia, eikä siihen saa tällöin laittaa virtaa päälle.

Lopuksi 2.1.2010 kuvaamani video Tampere - Pori -junamatkalta.

Risteily Kokemäenjoella

Syyskuun lopussa sain ilon osallistua Porin Seudun Merkonomit Ry:n järjestämään risteilyyn Kokemäenjoella. Risteilylaivana toimi M/S Charlotta ja risteily tapahtui illansuussa yläjuoksun suuntaan Ulvilaan.


1/80 sek, f/14, ISO 400, 26 mm (x 1,6)

Lisätietoa M/S Charlottasta löytyy mm. REITTI Satakunta ja Porin vesibussiristeilyt -sivuilta sekä Pori-tieto -sanakirjasta.


1/30 sek, f/4.0, ISO 800, 21 mm (x 1,6)

Risteilyyn kuului ruokailu ja kahvitarjoilu sekä pienimuotoista esittelyä rempseiden kippareiden toimesta. Laivan sisätiloissa oli mukavan lämmin, mutta myös kannella sai toki käydä vilvoittelemassa, tosin tuolloin ilmat olivat vielä kohtuullisen lämpimät.


1/20 sek, f/3.5, ISO 800, 21 mm (x 1,6)

Illan hämärtyessä valokuvauksellisuus kasvoi potenssiin. Valon vähentyessä myös valokuvausolosuhteet vaikenivat ja ISO-herkkyys piti pian nostaa suurimpaan mahdolliseen.


1/50 sek, f/3.2, ISO 1600, 21 mm (x 1.6)

ISO 1600 -herkkyydestä huolimatta valotusaika oli kovin pitkä ja kuvat tärähtivät helposti mössöksi. Jotkut risteilyllä olleet kuvasivat pokkarikameralla ja pian huomasivat sen turhaksi, kun salamakaan ei valaissut koko horisonttia. Yritin kertoa, ettei digijärkkärikään mitään taikoja tee, vaan hyvällä tuella tekee paljon. Jalustaa ei minullakaan ollut mukana, vaan yritin tukea kameraa joko suoraan tai käsieni kautta kaiteeseen.


1/30 sek, f/3.2, ISO 1600, 26 mm (x 1,6)

Lopulta saavuimme takaisin kohti harvinaisen pimeää Porin Etelärannan laituria. Pimeää siksi, että Pori säästää katujen valaistuksessa, järkevää tai ei (ehkä ei).


1/3 sek, f/2.8, ISO 1600, 43 mm (x 1,6)

Auringonnousu 6.8.2009

Jostain kumman syystä olen ottanut auringonlaskukuvia vaikka kuinka monta kertaa, mutta auringonnousukuvia vain kerran tai pari. Syynä lienee tavallisesti vuorokausirytmini, johon kuuluu yöllä valvominen ja aamulla nukkuminen eikä päinvastoin. Kesälomallani päätin kuitenkin pari kertaa lähteä aamuviideltä kuvaamaan. Toisella kerralla pääsin jopa sängystä ylös.

Auringon piti nousta muistaakseni n. klo 5:10 ja kun hieman viiden jälkeen kävelin lähiössä lehdenjakajia väistellen ajattelin jo olevani pahasti myöhässä. Oli nimittäin jo todella valoisaa. Vasta kun pääsin valitsemalleni kuvauspaikalle, ymmärsin olevani oikeassa paikassa oikeaan aikaan: aamun ensimmäiset auringonsäteet pilkistivät juuri horisontin takaa.


1/80 sek, f/8.0, ISO 200, 21 mm

Otin muutamia kuvia laajakulmaobjektiivilla, mutta kameran dynamiikka ei millään riittänyt vastavaloon otettuihin kuviin: taivas paloi kuvissa helposti puhki ja etualan maa ja rakennukset jäivät taas kovin pimeiksi. Ylläolevassa kuvassa olen kuvankäsittelyohjelmassa tummentanut näkyviin taivaan sävyjä ja kirkastanut pimeää etualaa.


1/3200 sek, f/4.0, ISO 400, 117 mm

Onneksi ymmärsin kokeilla myös teleobjektiivia vastavaloon. Yllä on ensimmäinen otos telellä sinä aamuna ja sen otettuani hoksasin, että tästähän voi saada jotain hienoa aikaan. Seuraavassa kolmen kuvan sarja lähes samalta paikalta, kohti puiden takana nousevaa aurinkoa.


1/250 sek, f/7.1, ISO 100, 200 mm



Kuvasta tulee mukavan rauhallinen mustavalkoisenakin:



Sen jälkeen kokeilin hieman eri kulmista samalla periaatteella:


1/250 sek, f/7.1, ISO 100, 200 mm


1/320 sek, f/5.6, ISO 100, 200 mm


1/1000 sek, f/4.0, ISO 100, 135 mm

Kuvauspaikkana ei toiminut mikään erikoinen rantamaisema vaan kävelymatkan päässä sijaitseva Liinaharjan kartano. En todellakaan etukäteen tiennyt, että aamuaurinko osuisi sinne noin sopivasti. Syy, miksi tuolle paikalle kävelin, oli se, että osa Liinaharjan kartanon läheisyydessä olevasta rakennuksesta oli palanut joitakin päiviä aiemmin (aamuyöllä 1.8.2009).
Satakunnan Kansa uutisoi: "Liinaharjan kartanon navetan ulkorakennuksen palossa tuhoutui viisi autoa".


1/60 sek, f/14, ISO 400, 21 mm

Ylläolevasta kuvasta näkee palon tuhoja. Kuvasta olen jälleen jälkikäsittelyssä tummentanut taivasta ja kirkastanut pimeää etualaa. Alla on kuitenkin oma suosikkini palon tuhoista, asetelmatyyppinen kuva palaneesta autosta. Olisikohan kuitenkin pitänyt käyttää pienempää aukkoa, kun nyt osa kuvasta jää epäteräväksi.


1/250 sek, f/3.2, ISO 800, 43 mm

Tallinna

Tämän vuoden puolella on nyt tullut käytyä Tukholmassa, Lontoossa ja nyt Viron Tallinnassa. Yhdistäviä tekijöitä näillä reissuilla on ollut mm. se, että olen käynyt niissä kunnolla ensimmäistä kertaa ja se, että kamera on kulkenut mukana lähes koko ajan. Päätarkoituksena ei kuitenkaan ole ollut valokuvaaminen vaan kaupunkiin tutustuminen.





Yleensä lomakuvissa näkyy kauneimmat nähtävyydet ja pönötyskuvat matkaseuran kanssa. Tällaisiakin tulee joskus otettua, mutta yleensä pyrin kuvaamaan kaiken, mitä itse matkallani koen. Siihen voi sisältyä kävelymatka torille, vierailu taidemuseossa, lounas kasvisravintolassa, kaupungin suurimman nähtävyyden hämmästely, ratikkamatka toiselle puolelle kaupunkia, kävely puistossa ja vierailu irlantilaisessa pubissa.

Nähtävyyskuvien viehätystä vähentää yleensä se, että niitä kuvaavat melkein kaikki. Suurimmat nähtävyydet on jo moni nähnytkin kirjoista, televisiosta tai postikorteista. Jonkin uudenlaisen kuva- tai näkökulman tuominen tällaisiin kuviin voi olla hankalaa. Nähtävyydet voivat silti olla juuri ne valokuvauksellisimmat paikat matkan aikana, joten kuvata täytyy niitäkin.


Tallinnan vanhaakaupunkia



Eniten arvostan kuitenkin lomalla otettuja kuvia, joissa esiintyy paikallisia ihmisiä tekemässä omia juttujaan. Tällaisten kuvien ottaminen turistina on sitäpaitsi helpompaa kuin kotipaikkakunnalla, jossa ei jotenkin vaan kehtaa kuvata ihmisiä ilman sen suurempaa tarkoitusta.


Näkymä Tallinnan vanhaankaupunkiin

Kuvaustapoihini kuuluu, että kamera on valmiina lähes koko ajan ja kuvan ottaminen perustuu johonkin kauniiseen, valokuvaukselliseen asiaan tai maisemaan, tai sitten jonkin idean hoksaamiseen. Tilanteet voivat olla ohi hetkessä, joten yleensä pitää nostaa kamera äkkiä silmälle ja napsaista ainoa kuva ennen kuin tilanne on ohi. Joskus kameraa ei edes kerkeä tai kehtaa nostaa silmälle, vaan kuva on otettava lonkalta "salaa". Joskus tällaiset heittolaukaukset osuvat yllättävänkin hyvin ja ne rohkaisevat yrittämään sellaista yhä useammin - kunnes tulee kymmenen tärähtäneen kuvan jälkeen mieleen, että voisi sitä joskus rauhallisesti tähdätäkin.


Kadriorgin palatsi

Tallinna on siitä erikoinen paikka, että samassa korttelissa voi olla esimerkiksi upea loistohotelli ja vieressä rapistuneita rakennuksia. Itse kuvasin mielummin jälkimmäisiä.


Parkkipaikka