Yleensä lomakuvissa näkyy kauneimmat nähtävyydet ja pönötyskuvat matkaseuran kanssa. Tällaisiakin tulee joskus otettua, mutta yleensä pyrin kuvaamaan kaiken, mitä itse matkallani koen. Siihen voi sisältyä kävelymatka torille, vierailu taidemuseossa, lounas kasvisravintolassa, kaupungin suurimman nähtävyyden hämmästely, ratikkamatka toiselle puolelle kaupunkia, kävely puistossa ja vierailu irlantilaisessa pubissa.
Nähtävyyskuvien viehätystä vähentää yleensä se, että niitä kuvaavat melkein kaikki. Suurimmat nähtävyydet on jo moni nähnytkin kirjoista, televisiosta tai postikorteista. Jonkin uudenlaisen kuva- tai näkökulman tuominen tällaisiin kuviin voi olla hankalaa. Nähtävyydet voivat silti olla juuri ne valokuvauksellisimmat paikat matkan aikana, joten kuvata täytyy niitäkin.
Tallinnan vanhaakaupunkia
Eniten arvostan kuitenkin lomalla otettuja kuvia, joissa esiintyy paikallisia ihmisiä tekemässä omia juttujaan. Tällaisten kuvien ottaminen turistina on sitäpaitsi helpompaa kuin kotipaikkakunnalla, jossa ei jotenkin vaan kehtaa kuvata ihmisiä ilman sen suurempaa tarkoitusta.
Näkymä Tallinnan vanhaankaupunkiin
Kuvaustapoihini kuuluu, että kamera on valmiina lähes koko ajan ja kuvan ottaminen perustuu johonkin kauniiseen, valokuvaukselliseen asiaan tai maisemaan, tai sitten jonkin idean hoksaamiseen. Tilanteet voivat olla ohi hetkessä, joten yleensä pitää nostaa kamera äkkiä silmälle ja napsaista ainoa kuva ennen kuin tilanne on ohi. Joskus kameraa ei edes kerkeä tai kehtaa nostaa silmälle, vaan kuva on otettava lonkalta "salaa". Joskus tällaiset heittolaukaukset osuvat yllättävänkin hyvin ja ne rohkaisevat yrittämään sellaista yhä useammin - kunnes tulee kymmenen tärähtäneen kuvan jälkeen mieleen, että voisi sitä joskus rauhallisesti tähdätäkin.
Kadriorgin palatsi
Tallinna on siitä erikoinen paikka, että samassa korttelissa voi olla esimerkiksi upea loistohotelli ja vieressä rapistuneita rakennuksia. Itse kuvasin mielummin jälkimmäisiä.
Parkkipaikka
