Näytetään tekstit, joissa on tunniste kuvauskohde. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kuvauskohde. Näytä kaikki tekstit

tiistai 28. huhtikuuta 2009

Kuvauskohde: Leineperin ruukki

Kävin lauantaina Leineperissä tutustumassa lyhyesti Leineperin ruukin alueeseen. Leineperi kuuluu Ulvilan kaupunkiin ja sijaitsee n. 15 km Porista Tampereen suuntaan. Leineperin ruukkikylän kotisivuilla (www.leineperi.fi) on sijainnin näyttävä kartta.


0.8 sek, f/11, ISO 100, 18 mm

Leineperin eli Fredriksforsin Ruukki on perustettu Kullaanjoen Katokosken rannalle vuonna 1771 majuri majuri Berndt Johan Hastfehrin toimesta. 1800-luvun alussa Ruukkiin kuului vasarapaja, masuuni, manufaktuuripaja, malmin ja kuonan käsittelylaitokset, suuri hiilihuone sekä kymmenet asuin- ja maatalousrakennukset. 1800-luvun puolivälin jälkeen ruukin alue kasvoi suureksi teollisuusyhteisöksi. Antti Ahlström osti Ruukin, uudisti tuotannon ja rakensi sahan. 1900-luvun Leineperin Ruukki toimi maanviljelystilana.
Lähde: leineperinruukki.fi - Historia


1/30 sek, f/18, ISO 800, 18 mm

Olin liikkeellä juuri puolenpäivän aikaan, jolloin keväinen auringonpaiste oli kovimmillaan. Tämän vuoksi tummat varjot loivat kuviin jyrkän kontrastin. Aamuauringossa tai auringon laskiessa voisi kuvitella alueella saavan todella hienoja kuvia. Minua ainakin kiehtoo tällainen vanhanaikainen ympäristö ja tunnelma.


1/6 sek, f/22, ISO 100, 24 mm


1/100 sek, f/10, ISO 400, 21 mm

Keskipäivän kovassa auringossa oli kuitenkin hyvä käyttää pyöröpolarisaatiosuodinta, jonka avulla taivaasta sai tummemman sinisen. Joissakin kuvissa taivaan sini näyttää jopa luonnottoman syvältä. Koskea kuvatessani käytin myös harmaasuodinta, joka vähentää valon määrää. Yritin saada sillä veden liikkeen pehmeämmäksi. Kovin pitkiin valotusaikoihin ei silti päässyt, kun oli niin kirkasta. Pitäisi varmaan hankkia tehokkaampi harmaasuodin.


1/125 sek, f/11, ISO 400, 24 mm

Alue muistutti minua hieman Noormarkun ruukkialueesta, josta olen kirjoittanut aiemmin. Noormarkussa oleva koski on valokuvauksellisempi, mutta alue on yksityinen, eikä siellä välttämättä arvosteta valokuvaajia. Leineperissä sen sijaan on paljon yleistä aluetta, jossa voi tutustua moniin palveluihin.


1/160 sek, f/2.8, ISO 1600, 23 mm

Leineperissä järjestetään myös tapahtumia pitkin kesää. Seuraavana vuorossa Kevättori sunnuntaina 17.5.2009 klo 9-16:
"Keväistä toritunnelmaa historiallisessa ruukkimiljöössä, kädentaitoja ja elintarvikkeitä yli 150 myyntipaikalla ja tunnelmallisissa myymälöissä."

www.leineperinruukki.fi/
www.leineperi.fi

lauantai 24. tammikuuta 2009

Kuvauskohde: Verkkoranta, Luvia

Sijainti: Verkkoranta, Luvia

Ajo-ohjeet: Porista 8-tietä Luvialle (n. 15 km), josta käännytään Niementielle oikealle. Niementietä jatketaan n. 5 km, jonka jälkeen käännytään pienelle hiekkatielle vasemmalle, kyltissä lukee Verkkoranta. Tie vielä haarautuu, mutta samaan rantaan pääsee kumpaakin kautta.



Viime perjantaina ajattelin lähteä kuvaamaan ja katselin taivasta miettien sopivaa kuvauskohdetta. Etelän suunnassa näytti pilvipeite rakoilevan, kun muualla näkyi tasaisen synkkää pilveä. Lähdin ajelemaan kohti valoa ja 20 minuutin päästä löysin itseni Viasvedeltä ja hieman myöhemmin Luvialta.

Ensin kuvasin lähinnä vanhoja rakennuksia. Lumen ja pakkasen vuoksi niistäkin kuvista tuli mielenkiintoisia, vaikka sinänsä niissä ei ole mitään ihmeellistä. Ihmeellisintä oli kuitenkin havainto, jonka tein siinä pikkutiellä kameran ja jalustan kanssa seisoessani: paikka oli täysin äänetön. Edes tuuli ei puhaltanut. Eräänä hetkenä kuulin vaimeaa pianonsoiton ääntä jostain lähirakennuksesta ja toisena hetkenä kaupunkimaasturi ajoi jossain kaukana ja ilmestyi myöhemmin näkyviin. Muutoin ainoa ääni oli kamerani sulkimen napsahdus. Sen ääni kantoi hiljaisuudessa pitkälle ja herätti varmaan myös viereisen pihan lumessa vaivalloisesti tarponeen lihavan, mustan kissan.



Kun pääsin Verkkorantaan, tiesin, että muualle ei enää tarvitse lähteä. Sääolot ja maisema olivat otolliset auringonlaskun kuvaamiselle. Merta peitti jää ja lumi, ja kylmenevän illan nostama usva lisäsi tunnelmaa.

Jäälle teki mieli uskaltautua. Tällaisena typeränä kaupunkilaispoikana en ymmärrä jään kantavuudesta yhtään mitään. Olen kuin se tietämätön, joka Satakunnan Kansan tekstaripalstalla joitakin viikkoja sitten tiedusteli: "Jos jää on 10 cm paksu, voinko mennä jäälle vai laitanko muijan edelle?"

Kun olin tullut tulokseen, että jäällä näkyvät jäljet eivät olleet karhun - vaan moottorikelkan jälkiä - päättelin jään kantavan minunkin pienoisen painoni. Noin tuntia myöhemmin olin kuvannut tarpeeksi ja olin tekemässä lähtöä. Silloin epäröintini jään kantavuudesta kruunasi joku hullu luvialainen, joka ajoi mereltä rantaan autollaan!

Illan parasta antia:

Snowmobile tracks
5 sek, f/16, 35 mm, ISO 100

Beautiful Trees Covered in Snow
6 sek, f/16, 18 mm, ISO 100

Evening Walk
1/20 sek, f/3.2, 18 mm, ISO 800

Kokeilin myös ohjelmoida kauko-ohjaimeni ottamaan kuvia jalustalta minuutin välein samoilla manuaalisilla asetuksilla. Kuvia vertaamalla näkee, että pimeä tuli nopeasti.





tiistai 13. tammikuuta 2009

Yyterin kumparemäki

Viime lauantaina päivä oli kaunis ja aurinkoinen, eikä pakkastakaan ollut kuin pari astetta. Päätimme ystävieni kanssa lähteä jo aamupäivällä Yyterin suuntaan, ajatuksenamme oli laskea mäkeä pulkilla ja liukureilla. Oma ajatukseni tosin oli enemmänkin valokuvata kyseistä ajanvietettä.

Lunta oli paikoin harmittavan vähän, mutta mäenlasku onnistui, kunhan etsi sopivan dyynin. Niitä Yyterissä riittää. Korkeimmat dyynit oli kuitenkin jo varattu, vaikka isolle dyynille olisi mahtunut varmasti useampikin lapsenmielinen porukka. Myös kova tuuli alkoi koettelemaan kestävyyttä, kun pari tuntia oli dyynejä laskettu.

Dunes in Yyteri
Valokuvaamista sää sen sijaan suosi. Yllä ja alla olevat kuvat otettu lähes peräjälkeen, vastavaloon käsivaralta: 1/200 sek, f/13, ISO 400, 18-50 mm

Man with a Sled

Sain myös paljon hyviä mäenlaskukuvia, ja suurimmasta osasta niistä kunnia kuuluu ystävilleni, jotka laskivat mäkeä rohkeasti juuri siitä, mistä pyysin. Ensin otin suurimman osan kuvista kauempaa telellä, Sigman 70-200 mm/f2.8 putkella, käyttäen vanhempaa kameraani Canon EOS 350D:tä. Myöhemmin kokeilin mennä lähemmäs käyttäen parempaa kameraani Canon EOS 40D:tä ja siihen kiinnitettyä Sigman 18-50 mm/f2.8 linssiä. Totesin viimeksi mainitun yhdistelmän sopivammaksi, vaikka ehkä juuri parhaimman kuvan sain telellä, kuva alla:

Sledding
Tuntematon perheenisä lastensa kanssa: 1/800 sek, f/5.6, ISO 200, 70-200 mm

Molemmissa kameroissa käytin tarkentamiseen kaikkia pisteitä ja AI Servoa eli jatkuvaa tarkennusta. 40D:n sarjakuvausnopeus on tietysti rutkasti parempi kuin 350D:n (6,5 kuvaa/sekunnissa vs. 3 kuvaa/s), mutta myös lyhyemmällä polttovälillä lienee ollut osuutta parempaan onnistumiseen. Jos 200-millisellä kohde ei osukaan tarkennuspisteen alle, alkaa putki helposti "sahaamaan" tarkennusta, kohdistaen lopulta taustaan.


Kollaasi päivän kuvista.

Walking on a Pier
1/80 sek, f/7.1, ISO 200, 18 mm

Mäenlaskun jälkeen suuntasimme vielä Reposaareen, jossa kiertelimme muun muassa loma-asuntomessuilla esillä olleilla kelluvilla loma-asunnoilla ja Siikarannassa, josta alla olevat pitkän valotusajan kuvat:

Siikaranta colours
25 sek, f/18, ISO 100, 18 mm (harmaasuotimet 8x + 4x)

Siikaranta black and white
13 sek, f/22, ISO 100, 18 mm (harmaasuotimet 8x + 4x)

sunnuntai 7. joulukuuta 2008

Kuvauskohde: Yyterin lietteet

Sijainti: Yyterin lietteet (Yritin katsoa sijaintia kartalta, enkä ole siitä kyllä nyt yhtään varma, mutta jossain tuollapäin se lienee...)

Ajo-ohjeet: Ensin Mäntyluodontietä Porista 14-15 km Yyterin suuntaan. Kun tulee oikealle kääntyvä Pihlavan risteys, jatketaan eteenpäin vielä puolisen kilometriä, jonka jälkeen risteys hiekkatielle vasemmalle. Risteyksessä musta viitta, jossa lukee "Lintutorni". Tätä tietä (Huhtalanraitti) seurataan pari kilometriä ja auto kannattaa jättää parkkipaikalle, joka on juuri ennen "Tie päättyy - Pihaan ajo sallittu" -merkkiä. Tämän jälkeen kävelyä metsän läpi noin puolen kilometrin verran. Kävelypolku alkaa kohdasta, jossa on "Lietteet"-viitta.


Frozen Alluvium

Paikka on sopivampi lintubongaajille ja -valokuvaajille kuin satunnaisille räpsijöille tai retkeilijöille, mutta kaunis paikka joka tapauksessa. Pitkospuut vievät ensin metsän läpi rantaan, josta ne jatkuvat vielä yli rantakaistaleen eli lietteen, joka on vedenkorkeuden vaihteluista johtuvaa veden ja maan sekoitusta. Tai jotain sellaista. 

Saappaat kannattaa ottaa mukaan, mikäli tasapaino on huono, tai jos aikoo jatkaa kävelyä vielä pitkospuiden jälkeenkin, lietteen päällä, kuten olen joidenkin lintubongareiden nähnyt tekevän.


Yyterin lietteet ja auringonlasku

Sunset

Yyterin lietteet

Uusin kuva itsenäisyyspäivän lauantailta 6.12.2008:

Yyterin lietteet

torstai 2. lokakuuta 2008

Kuvauskohde: Ruskilankoski

Sijainti: Ruskila, Ulvila

Kohteesta enemmän: Reitti.org

Minulla on lapsuudesta muistikuva, kun olimme isän kanssa pyöräretkellä Porin ja Nakkilan välillä ja poikkesimme siinä välissä jollakin Kokemäenjoen koskella. En ole sittemmin koskaan käynyt paikassa, mutta nyt sinne eksyin, ja minulle tuli heti elävästi mieleen ne samat asiat: hauska metsän läpi vievä "krossipolku" ja suuret puut, joiden juuret koristavat jyrkkään alamäkeen viettävää polkua sekä tyhjyyttä, joka rotkon puolella lepää.

Paikalle täytyy mennä joskus toistekin, sen verran valokuvauksellinen tämä pikkuinen koski on. Kahluusaappaat vain vastaisuudessa mukaan, sillä nyt lenkkarit jalassa tuli pari lipsahdusta, jolloin olisi voinut myös helposti koskeen pulahtaa.

Ruskilankoski
3,2 sek, f/10, ISO 400, 31 mm

2 sek, f/22, ISO 100, 18 mm

2,5 sek, f/22, ISO 100, 18 mm

keskiviikko 1. lokakuuta 2008

Kuvauskohde: Preiviikin venesatama

Sijainti: Preiviiki, Pori

Ajo-ohjeet:
Mäntyluodontietä Porista 5-6 km Yyterin suuntaan, kunnes Preiviiki/Uusiniitty-kyltti vasemmalla. Paarnoorintietä suoraan 4 km, jonka jälkeen hiekkatie oikealla, kyltissä lukee Preiviikin Rantatie, ellen kovin väärin muista, ja kyltin yläpuolella punainen ruksi. Mutkittelevaa hiekkatietä seurataan 1,5 km.

Kuvat otettu hieman auringonlaskun jälkeen, jalustalla. En ole ihan varma enää, mutta saatoin käyttää harmaasuodinta, jotta valotusaikaa saattoi pidentää. Pitkän valotusajan ansiosta vedenpinta näyttää aivan sileältä, kuin se olisi jäässä.

Preiviiki
20 sek, f/22, ISO 100, 18 mm


30 sek, f/18, ISO 200, 31 mm

Alla sama kuva muokkaamattomana (noh, kennon tahrat poistettu). Ylläolevaan olen käyttänyt useampaa Graduated Filter -toimintoa Lightroom-ohjelmassa. Ensin tummensin taivasta, jotta pilvisyys tulee paremmin esiin ja kirkkausero kuvan alaosan kanssa tasoittuu. Alhaalta tummensin myös hieman tunnelman nostamiseksi. Kolmas graduated filter oli myös taivaan päälle ja sillä lisäsin taivaalle oranssia väriä.


lauantai 20. syyskuuta 2008

Pienten eläinten hautoja

Ajo-ohjeet: Porista kakkostietä Yyterin suuntaan n. 10 km, kunnes käännytään Mooskerin suuntaan vasemmalle ja heti sen jälkeen oikealle. Pienen matkan jälkeen pieneläinhautausmaa-viitta vasemmalle, mutkittelevaa pikkutietä seurataan jokunen kilometri, kunnes hautausmaa näkyy oikealla.

Ei ehkä välttämättä kovinkaan kummoinen kuvauskohde, mutta kiinnostava paikka kuitenkin, Porin pieneläinhautausmaa.

Muutama kuva:






torstai 18. syyskuuta 2008

Kuvauskohde: Noormarkun ruukkialue

Sijainti: Makkarakoski, Noormarkku
Aika: 11.9. n. klo 19 - 20:30

Viikko sitten torstaina löysin hetken mielijohteen ja parin sattumanvaraisen käännöksen jälkeen todella kauniin valokuvauspaikan Noormarkusta. En ollut ennen käynyt alueella ja siellä riittäisi kuvattavaa vielä useammallekin kerralle. Noormarkun keskustan läheisyydessä, pikkuruisen Noormarkunjoen ylittävä patosilta oli heti ensinäkemällä upean näköinen ja paikalla taisi vierähtää toista tuntia.

SurReal

Kuvat otin kamerallani Canon EOS 350D ja Sigman 18-50 mm/f2.8 EX DC -linssillä, jossa taisin käyttää sekä harmaasuodinta ND4 että pyöröpolarisaatiosuodinta päällekkäin. Ensimmäinen kuva on lähes muokkaamaton ja kahdessa seuraavaassa olen käyttänyt "duotonea" eli kahden värin muokkausta.

Modern Ancient

Kuvat otin tietysti jalustalla ja pitkällä valotusajalla, joka pehmensi hienosti veden liikkeen. Ilman suotimia ei olisi ollut mahdollista käyttää näin pitkiä valotusaikoja, sillä auringonlaskuun oli vielä aikaa ja aurinko paistoi kirkkaana alhaalta.

Bridge Over Troubled Water



Lisätietoa kohteesta:

Kyseisestä kohteesta ei löydy kovinkaan montakaan mainintaa Googlen kautta, mutta jotain pientä kuitenkin:

Satakunta.info: "Jo vuodesta 1753 asti sahan pyörittäjänä toimineen Makkarakosken kauniin mylly- ja saharakennuksen kohdalla tie ylittää patosiltaa pitkin ruukkialueen läpi virtaavan Noormarkunjoen."

Alueella on myös Villa Mairea, joka olikin tuttu nimi jo jostain entuudestaan. Lisätietoa kohteesta myös Wikipedian Noormarkku-artikkelista.