Time lapse -videon tekeminen

Time lapse -kuvaus, joka käännetään joskus suomeksi intervallikuvaus (tai sekvenssikuvaus), on valokuvausta, jossa kameralla otetaan satoja tai tuhansia kuvia samasta paikasta kameran liikkumatta. Kuvat sitten yhdistetään yhdeksi nopeaksi videoksi, jolloin kaikki kuvissa tapahtuva muutos näkyy nopeana liikkeenä.

Esimerkkinä tämä Hollannissa asuntoni ikkunasta kuvaamani time lapse -video autojen ja moottoripyörien tuunaajista.


Time lapse -kuvaaminen ei välttämättä vaadi sen ihmeellisempiä laitteita oman kameran lisäksi. Ja jopa älypuhelimissa voi nykyään olla saatavilla sovelluksia, joilla time lapsen tekeminen onnistuu helposti.

Itse otan time lapse -videoita usein sillä mielellä, että niistä voi myöhemmin koostaa isomman kokonaisuuden. Videoiden laadun pitää siis olla kohdallaan ja prosessin mahdollisimman vaivatonta. Seuraavassa kerron yksityiskohtaisesti, miten olen tottunut time lapse -videoita tekemään.

---

Huom! Tämä artikkeli on kirjoitettu vuonna 2012 ja on jo tietyiltä osin vanhentunutta tietoa. Nykyään time lapse -videoiden tekemiseen on työkaluja ja ohjelmistoja, joiden avulla homma sujuu lähes itsestään.

Pientä mainostusta:

• Käväise kotisivullani jonikantonen.eu

---

1. Valmistelut, mitä tarvitaan

Ellei halua painella nappia itse monta kertaa, täytyy kamerassa olla intervallikuvausmahdollisuus (olen kuullut, että ainakin Nikon D300:ssa on) tai käyttää jotain ulkoista apuvälinettä esim. kaukosäädintä tai tietokonetta. Esim. läppärin voi yhdistää kameraan USB-johdolla ja käyttää ohjelmaa (esim. Canon EOS Utility), jonka avulla voi ajastaa kamera ottamaan kuvia.

Itse käytän johdollista kaukosäädintä Micnova MQ-C1, josta saa säädettyä seuraavat asiat:
- Viive (Delay) - aika ennen ensimmäisen kuvan ottoa.
- Kesto (Long) - kuinka kauan kuvaa otetaan (kameran valotusajan tulee olla bulb-moodissa)
- Väliaika (Interval) - aika kuvien välillä
- Kuvien määrä (voi asettaa myös niin, että loppuu vasta kun käyttäjä painaa pois päältä)
- Äänimerkki (on off)

Muita huomioita kuvien ottamisessa:

Kameran akku tulee olla ladattu ja kestää monen kuvan ja monien minuuttien ellei tuntien kuvaaminen. Myös muistikortille pitää mahtua tuhansia kuvia (sRAW- ja JPG-kuvaformaatit käynevät hyvin ellei muuten mahdu). Kameran tulee olla kuvauksen ajan vakaalla alustalla liikkumatta, joten jalusta olisi hyvä olla.

Kuvausta aloitettaessa kannattaa ensin tarkentaa oikeaan kohtaan ja sitten asettaa manuaalitarkennukselle. Tämä ehkäisee sen, että jos jotain liikkuu kuvassa tarkennuksen kohdalle tai tulee liian hämärää, ei tarkennus ala missään vaiheessa "sahaamaan" edestakas.

Kuvausmoodeista voi käyttää manuaalista tai sitten aukon esivalintaa, jolloin aukko pysyy koko ajan samana, mutta valotusaika saattaa vaihdella valoisuuden mukaan. Tämä on kätevin asetus ainakin silloin, kun valoisuudessa odotetaan esiintyvän suurta vaihtelua.

ISO-arvo kannattaa myös laittaa mahdollisimman alas, ainakin jos kuvataan pelkkää maisemaa. ISOn kanssa voi joutua tekemään kompromisseja ja sitä voi vaikkapa kokeilla vaihtaa kesken kaiken, jos pimeä yllättää ja valotusaikojen pituudet nousevat liiaksi.

Kärsivällisyyttä sopii olla myös, sillä kun kameran on asettanut paikoilleen ottamaan kuvia, ei muuta voi kuin odottaa. Toinen kamera on tällöin hyvä olla mukana, tai sitten jotain muuta tekemistä.

2. Kuvien ottaminen

Kuvia pitää ottaa paljon, mutta se riippuu käyttötarkoituksesta. Asiaa pitää tarkastella toiselta kantilta.

Tavallinen elokuvissa käytetty ruudunpäivitysnopeus (fps eli frames per second) on 24. Tätä suurempi fps on ihmisen silmässä sulavaa ja pienempi on "nykivää" kuvaa. Jos siis halutaan lopputuloksen olevan vähintään 24 fps videokuvaa, on kuvia oltava 24 per sekunti. Tämä tekee
1440 kuvaa minuutin pituisessa videossa (24*60). Jos videon on oltava kuitenkin vain esim. 10-sekuntinen, riittää 240 kuvaa.

Kuvien ottamiseen kuluva aika on hyvin samantyylistä matematiikkaa. Jos kamera ottaa kuvia 5 sekunnin välein, ehtii se ottaa minuutissa 12 kuvaa (60/5). Tällöin minuutin videota varten 1440 kuvan ottaminen kestäisi 120 minuuttia eli kaksi tuntia (1440/12). Jos kuvia otetaan 10 sekunnin välein, on tuo aika neljä tuntia.

3. Kuvien organisointi ja järjestäminen

Kun kuvat on otettu, on hyvä olla ohjelmisto, jolla jokaiseen kuvaan tehdään samanlainen jälkikäsittely. Tällainen on ainakin itse käyttämäni Adobe Photoshop Lightroom. Ohjelmalta vaaditaan sitä, että samat säädöt pystyy synkronoimaan monen kuvan välillä, jotta jokaista kuvaa ei tarvitse manuaalisesti käsitellä. Tämä onnistuu varmaankin myös Photoshopin Bridgessä ja monissa muissa ohjelmistoissa.



Lightroomissa käsittelen ensin yhden kuvan valmiiksi. Sen jälkeen valitsen kaikki time lapsea varten ottamani kuvat niin, että käsitelty kuva on aktiivisena, ja synkronoin asetukset siitä muihin kuviin. Kuvankäsittelyn synkronointi löytyy Lightroom 3:sta Photo-alasvetovalikosta kohdasta Develop Settings ja valitsemalla Sync Settings.

Sync Settings -ikkunasta valitsen kuvista ja tehtävästä videosta riippuen usein kaikki asetukset lukuunottamatta Exposure ja Brightness -säätöjä. Miksi jätän nämä valitsematta? Koska jos kuvien välillä on suuria eroja valoisuudella, on kaikki kuvat helpompi ensin säätää Auto Tonella ja näin jättää Lighroomin huoleksi kuvien valoisuus. Joskus homma on kuitenkin hankalaa ja myös esim. valkotasapainoa saattaa joutua korjailemaan, jos ensimmäisten ja viimeisten kuvien välillä päivä muuttuu illaksi tai vastaavaa.

Kun kuvat on saatu käsiteltyä, on vuorossa Export-toiminto eli RAW-kuvien saattaminen JPG-muotoon sopivan kokoisiksi. Kuvien suuruudeksi kannattaa valita 1080 pikseliä kuvan lyhemmältä sivulta. Näin videosta saadaan HD-laatuinen (1080p). Export-vaiheessa kannattaa myös nimetä kuvat samalla nimellä ja jatkuvalla numerolla. Tämä onnistuu Lightroomissa Export-ikkunasta File Naming ja Custom Name - Sequence -kohdasta.



JPG-pakkauksen tehoksi jätän yleensä täydet 100 sen luulon perusteella, että export-toiminto käy näin nopeammin.

4. Itse videon tekeminen

Videon tekeminen kuvista onnistuu monilla eri ohjelmilla, mutta itse olen havainnut hyväksi Open Source -ohjelman nimeltä Virtualdub. Ohjelma ei kummoiselta näytä eikä käytettävyys ole ehkä helpointa sorttia, mutta menetelmä on yksinkertainen, kun sen oppii.

- Ensimmäinen kuva raahataan Virtualdub-ohjelmaan.
- Video -> Frame Rate -kohdasta asetetaan haluttu ruudunpäivitysnopeus (fps).
- Video -> Compression... -kohdasta asetetaan videon pakkaus. Huom. tätä varten tarvitaan jokin videokoodekki. Itse olen havainnut hyväksi ilmaisen Xvid-koodekin. Pakkaukseksi kannattaa valita täydet 100 ellei ole jotain syytä rajoittaa videon kokoa.
- File -> Save as AVI... alkaa tallentamaan videota AVI-tiedostomuodossa.



Virtualdubista voi myös asettaa esim. videon audioraidan. Itse olen kuitenkin monesti käyttänyt Virtualdubia pelkästään kuvien saattamiseksi videomuotoon ja sitten tehnyt videokäsittelyn monipuolisemmassa videon editointiohjelmassa (esim. Adobe Premiere tai vastaava).

5. Muut vaihtoehdot

Karipekka Aronen Porin Kameraseurasta kokeili myös time lapse -videon tekoa:
Match show Kokemäki 15.1.2012

Karipekka on Macin käyttäjä ja kuvailee time lapse -prosessiaan näin:
- Kuvat Apertureen ja niistä exportattu HD-kokoon kolme erilistä sarjaa.
- Time Lapse koostettu halvalla ja yksinkertaisella ohjelmalla 1,49€ (Time-lapse), joka löytyy Mac App storesta.
- Valmiit videot tuotu iMovieen ja pohjalla teema "filmstrip", kaikki efektit iMoviesta.

6. Lisäaineistoa

- Wikipedian engl. artikkeli aiheesta Time Lapse Photography

- Omat videoni Youtubessa

- Time lapse avaruudesta (NASA/ISS)

- Todella hieno time lapse video

- Helsinki Night Time Lapse

- 15/30/60 FPS-vertailu - Havainnollistaa eron 15, 30 ja 60 fps:n välillä.

- 115 absolutely awesome time lapse videos - Vielä enemmän time lapse -videoita

7. Esimerkki

11. tammikuuta 2012 otin 1987 kuvaa klo 15:21 - 16:40 välisenä aikana, jotta voisin esitellä time lapse -kuvausta seuraavana iltana Porin Kameraseurassa. Kuvat on otettu juuri auringonlaskun jälkeen yllä yksityiskohtaisesti kuvaamallani tavalla.








Lopputuloksena syntyy seuravanlainen video, jossa nuo 1987 kuvaa on tiivistetty 24 sekuntiin ruudunpäivitysnopeudella 80 fps:



Oheisella kuvausretkellä tuli muuten otettua myös tämä omakuva kolmen minuutin valotuksella.

Tapani-myrsky 26.12.2006 Porin Kallossa

"Tapaninpäivän myrskyä voidaan pitää harvinaisena, joskaan ei poikkeuksellisena. Edellinen vastaavanlainen myrsky oli Janika vuoden 2001 marraskuussa."
- Ilmatieteenlaitoksen tiedote



"Tapaninpäivänä 2011 Skandinaviassa riehunut myrsky jää alueen säähistoriaan yhtenä tuhoisimmista talvimyrskyistä. Jo Norjanmerellä mitattiin hirmumyrskylukemia, mutta Tapani-myrsky (Norjassa ja Ruotsissa Dagmar) säilyi lähes rajuimmassa terässä myös Suomen puolelle. Merialueiden keskituuli 28,5 m/s ja puuskat 36 m/s sekä maa-alueiden puuskat 30 m/s ovat maassamme hyvin harvoin toistuvia tapahtumia. Nämä ovat samaa luokkaa tai rajumpia lukemia kuin 2000-luvun aiemmissa voimakkaissa talvimyrskyissä (Janika 2001, Irene 2003 ja Rafael 2004). Ilmatieteen laitos antoikin Selkämerelle harvinaislaatuisen tuulivaroituksen 30 m/s sekä ensimmäistä kertaa ylimmän tason tuulivaroituksen maa-alueille. Myös viranomaistiedotteita käytettiin ensimmäistä kertaa talvimyrskyn yhteydessä."
- Ari-Juhani Punkka @ myrskyvaroitus.com


Itse menin hämmästelemään myrskyä Porin Mäntyluotoon Kallon kallioisille rannoille. En ollut liikkeellä yksin. Eräs lähistöllä asuva tuttuni kertoi, ettei ollut koskaan nähnyt Kallossa sellaista väkimäärää, ei edes purjehduskilpailuissa.


Valokuvaukselle puitteet olivat erinomaiset. Monen metrin korkuiset aallot löivät rantakallioon komeasti ja jo hiljalleen laskeva aurinko paistoi kauniisti vasemmalta, lounaasta. Moni muukin oli matkassa kameran kanssa ja kamerat räpsyivät ahkerasti.


Siinä missä moni ihmisistä taltioi keskittyneesti meren pauhua, minä kuvasin lähinnä ihmistä - taltioimassa keskittyneesti meren pauhua.









Vähän huonosti aiheesta löytyy hyviä uutisia näin pari päivää myöhemmin (eikä ainakaan suosikkilähteistäni), mutta tässä vielä muutamia uutisotsikoita aiheesta:

- Satakunnan Kansa: Tapanin myrsky aiheutti Satakunnassa yli tuhat tehtävää

- MTV3: Tapaninpäivän myrsky harvinainen – koettu viimeksi 10 vuotta sitten

- MTV3: Tapani-myrskyn korvaukset voivat nousta kymmeniin miljooniin

- Itäuusimaa: Tapani-myrsky nosti vedenpintaa, kaatoi puita ja rikkoi kattoja – katso kuvat

Ensilumi Hollannissa 29.11.2010

Tein 29.11.2010 videon ensilumesta Enschedessä, Hollannissa. Video koostuu yli 2000 kuvasta, jotka on otettu automaattisesti 5 sekunnin välein kolmen tunnin ajan.

Video sai hyvän vastaanoton. Facebookissa sitä on linkitetty eteenpäin ja videota on katsottu 271 kertaa nyt parin päivän aikana.

Katso video osoitteessa
http://www.youtube.com/watch?v=LaQVQPlCB4Q.

Lähitienoon kuvausta

Viime aikoina ei ole juuri ollut aikaa lähteä mihinkään kauas kuvaamaan. Kun muuta tekemistä on roimasti, ei edes parituntisille kuvausreissuille viitsisi millään lähteä. Näin ollen kuvaamista tulee harrastettua vain kotona tai lähitienoon kävelylenkeillä.

Kilometrin säteellä otetut kuvat eivät välttämättä ole niitä kaikkein näyttävimpiä, mutta ehkäpä tekee välillä hyvää etsiä tutuista reiteistä jotain uutta kuvattavaa. Samalla voi keskittyä kuvien teknisen laadun parantamiseen ja uusien kuvakulmien etsimiseen. Itse olen viime aikoina kävelyttänyt kamerani kanssa melkein pelkästään Canonin 50 mm/f1.8 II -linssiä, jonka kanssa ainakin syvyysterävyyden kanssa on leikittelyvaraa.


1/6400 sek, f/2.8, ISO 200, 50 mm


1/800 sek, f/3.2, ISO 100, 50 mm


1/800 sek, f/5.0, ISO 400, 50 mm


1/40 sek, f/4.5, ISO 100, 50 mm (+ pyöröpolarisaatiosuodin)


1/1600 sek, f/2.5, ISO 100, 50 mm

Kuvauskohde: Verkkoranta, Luvia

Sijainti: Verkkoranta, Luvia

Ajo-ohjeet: Porista 8-tietä Luvialle (n. 15 km), josta käännytään Niementielle oikealle. Niementietä jatketaan n. 5 km, jonka jälkeen käännytään pienelle hiekkatielle vasemmalle, kyltissä lukee Verkkoranta. Tie vielä haarautuu, mutta samaan rantaan pääsee kumpaakin kautta.



Viime perjantaina ajattelin lähteä kuvaamaan ja katselin taivasta miettien sopivaa kuvauskohdetta. Etelän suunnassa näytti pilvipeite rakoilevan, kun muualla näkyi tasaisen synkkää pilveä. Lähdin ajelemaan kohti valoa ja 20 minuutin päästä löysin itseni Viasvedeltä ja hieman myöhemmin Luvialta.

Ensin kuvasin lähinnä vanhoja rakennuksia. Lumen ja pakkasen vuoksi niistäkin kuvista tuli mielenkiintoisia, vaikka sinänsä niissä ei ole mitään ihmeellistä. Ihmeellisintä oli kuitenkin havainto, jonka tein siinä pikkutiellä kameran ja jalustan kanssa seisoessani: paikka oli täysin äänetön. Edes tuuli ei puhaltanut. Eräänä hetkenä kuulin vaimeaa pianonsoiton ääntä jostain lähirakennuksesta ja toisena hetkenä kaupunkimaasturi ajoi jossain kaukana ja ilmestyi myöhemmin näkyviin. Muutoin ainoa ääni oli kamerani sulkimen napsahdus. Sen ääni kantoi hiljaisuudessa pitkälle ja herätti varmaan myös viereisen pihan lumessa vaivalloisesti tarponeen lihavan, mustan kissan.



Kun pääsin Verkkorantaan, tiesin, että muualle ei enää tarvitse lähteä. Sääolot ja maisema olivat otolliset auringonlaskun kuvaamiselle. Merta peitti jää ja lumi, ja kylmenevän illan nostama usva lisäsi tunnelmaa.

Jäälle teki mieli uskaltautua. Tällaisena typeränä kaupunkilaispoikana en ymmärrä jään kantavuudesta yhtään mitään. Olen kuin se tietämätön, joka Satakunnan Kansan tekstaripalstalla joitakin viikkoja sitten tiedusteli: "Jos jää on 10 cm paksu, voinko mennä jäälle vai laitanko muijan edelle?"

Kun olin tullut tulokseen, että jäällä näkyvät jäljet eivät olleet karhun - vaan moottorikelkan jälkiä - päättelin jään kantavan minunkin pienoisen painoni. Noin tuntia myöhemmin olin kuvannut tarpeeksi ja olin tekemässä lähtöä. Silloin epäröintini jään kantavuudesta kruunasi joku hullu luvialainen, joka ajoi mereltä rantaan autollaan!

Illan parasta antia:


5 sek, f/16, 35 mm, ISO 100


6 sek, f/16, 18 mm, ISO 100


1/20 sek, f/3.2, 18 mm, ISO 800

Kokeilin myös ohjelmoida kauko-ohjaimeni ottamaan kuvia jalustalta minuutin välein samoilla manuaalisilla asetuksilla. Kuvia vertaamalla näkee, että pimeä tuli nopeasti.

Yyterin kumparemäki

Viime lauantaina päivä oli kaunis ja aurinkoinen, eikä pakkastakaan ollut kuin pari astetta. Päätimme ystävieni kanssa lähteä jo aamupäivällä Yyterin suuntaan, ajatuksenamme oli laskea mäkeä pulkilla ja liukureilla. Oma ajatukseni tosin oli enemmänkin valokuvata kyseistä ajanvietettä.

Lunta oli paikoin harmittavan vähän, mutta mäenlasku onnistui, kunhan etsi sopivan dyynin. Niitä Yyterissä riittää. Korkeimmat dyynit oli kuitenkin jo varattu, vaikka isolle dyynille olisi mahtunut varmasti useampikin lapsenmielinen porukka. Myös kova tuuli alkoi koettelemaan kestävyyttä, kun pari tuntia oli dyynejä laskettu.


Valokuvaamista sää sen sijaan suosi. Yllä ja alla olevat kuvat otettu lähes peräjälkeen, vastavaloon käsivaralta: 1/200 sek, f/13, ISO 400, 18-50 mm



Sain myös paljon hyviä mäenlaskukuvia, ja suurimmasta osasta niistä kunnia kuuluu ystävilleni, jotka laskivat mäkeä rohkeasti juuri siitä, mistä pyysin. Ensin otin suurimman osan kuvista kauempaa telellä, Sigman 70-200 mm/f2.8 putkella, käyttäen vanhempaa kameraani Canon EOS 350D:tä. Myöhemmin kokeilin mennä lähemmäs käyttäen parempaa kameraani Canon EOS 40D:tä ja siihen kiinnitettyä Sigman 18-50 mm/f2.8 linssiä. Totesin viimeksi mainitun yhdistelmän sopivammaksi, vaikka ehkä juuri parhaimman kuvan sain telellä, kuva alla:


Tuntematon perheenisä lastensa kanssa: 1/800 sek, f/5.6, ISO 200, 70-200 mm

Molemmissa kameroissa käytin tarkentamiseen kaikkia pisteitä ja AI Servoa eli jatkuvaa tarkennusta. 40D:n sarjakuvausnopeus on tietysti rutkasti parempi kuin 350D:n (6,5 kuvaa/sekunnissa vs. 3 kuvaa/s), mutta myös lyhyemmällä polttovälillä lienee ollut osuutta parempaan onnistumiseen. Jos 200-millisellä kohde ei osukaan tarkennuspisteen alle, alkaa putki helposti "sahaamaan" tarkennusta, kohdistaen lopulta taustaan.


Kollaasi päivän kuvista.


1/80 sek, f/7.1, ISO 200, 18 mm

Mäenlaskun jälkeen suuntasimme vielä Reposaareen, jossa kiertelimme muun muassa loma-asuntomessuilla esillä olleilla kelluvilla loma-asunnoilla ja Siikarannassa, josta alla olevat pitkän valotusajan kuvat:


25 sek, f/18, ISO 100, 18 mm (harmaasuotimet 8x + 4x)


13 sek, f/22, ISO 100, 18 mm (harmaasuotimet 8x + 4x)

Talvi on täällä!

Viikonloppuni oli todella kiireinen, mutta kerkesin sentään lauantaiaamuna pienelle kävely/kuvauslenkille. Sen pidemmittä jorinoitta muutama kuva:

Lunta odotellessa

Edellisestä päivityksestä on jo aikaa, mutta minkäs teet, kun ei ole oikein kuvaamaankaan päässyt. Viime viikolla kävin kerran kuvaamassa päivänä, jolloin ei yllättäen satanutkaan, ja pyysin lupaa lähteä töistä aikaisemmin, jotta ehtisin kuvaamaan juuri ennen pimeän tuloa. Tällaisen kuvan sain sentään otettua, vaikka ei tämäkään värillisenä vielä kovin erikoiselta näyttänyt.


0,4 sek, f/16, ISO 100, 18 mm

Mikäli kuvien ottamiseen ei sisälly sen suurempaa tarinaa, latailen niitä vain Flickriin enkä välttämättä päivitä tätä blogiani. Oikeassa reunassa blogiarkiston ja tunnisteiden alla on diaesitys, joka näyttää uudet kuvani juuri Flickristä. Sitä kannattaa vilkuilla, ettei mikään kuva mene sivu suun. :)

...

Joko sataisi lunta tällä viikolla? Heti, kun sellainen ihme tapahtuu, on moni valokuvaaja innoissaan ulkona kuvia räpsimässä. Valokuvaajat ovat kuin viisivuotiaita nassikoita, jotka haluavat päästä lumeen rämpimään. Sitä odotellessa muutama vanha talvikuva:

Auringonlasku Äkäslompolossa, Lapissa:

1/60 sek, f/7.1, ISO 400, 18 mm

Ensilumi 2007 (5.11.), Kirjurinluodossa, Porissa:

1/50 sek, f/9, ISO 400, 27 mm

Vanhalla pokkarikameralla otettu kuva Pormestarinluodossa, Porissa:

1/180 sek, f/5.8, ISO 50, 5.8 mm (Samsung Digimax U-CA 5)

Aamu-usva Toukarilla, Porissa:

1/400 sek, f/18, ISO 100, 50 mm

(Lisäksi: Paikannimien taivuttaminen on aina hankalaa. Tässä kirjoituksessa käytin ensiksi vahingossa molempia, Kirjurinluodolla ja Kirjurinluodossa, ja olin epävarma myös kirjoitetaanko Toukarilla vai Toukarissa. Lopulta muutin taivutukset sen mukaan, mille Google antoi enemmän hakuvastauksia: eli Kirjurinluodossa ja Toukarilla.)