sunnuntai 19. helmikuuta 2012

Time lapse -videon tekeminen

Time lapse -kuvaus, joka käännetään joskus suomeksi intervallikuvaus (tai sekvenssikuvaus), on valokuvausta, jossa kameralla otetaan satoja tai tuhansia kuvia samasta paikasta kameran liikkumatta. Kuvat sitten yhdistetään yhdeksi nopeaksi videoksi, jolloin kaikki kuvissa tapahtuva muutos näkyy nopeana liikkeenä.

Esimerkkinä tämä Hollannissa asuntoni ikkunasta kuvaamani time lapse -video autojen ja moottoripyörien tuunaajista.


Time lapse -kuvaaminen ei välttämättä vaadi sen ihmeellisempiä laitteita oman kameran lisäksi. Ja jopa älypuhelimissa voi nykyään olla saatavilla sovelluksia, joilla time lapsen tekeminen onnistuu helposti.

Itse otan time lapse -videoita usein sillä mielellä, että niistä voi myöhemmin koostaa isomman kokonaisuuden. Videoiden laadun pitää siis olla kohdallaan ja prosessin mahdollisimman vaivatonta. Seuraavassa kerron yksityiskohtaisesti, miten olen tottunut time lapse -videoita tekemään.



Huom! Tämä artikkeli on kirjoitettu vuonna 2012 ja on jo tietyiltä osin vanhentunutta tietoa. Nykyään time lapse -videoiden tekemiseen on työkaluja ja ohjelmistoja, joiden avulla homma sujuu lähes itsestään.

Pientä mainostusta:





1. Valmistelut, mitä tarvitaan


Ellei halua painella nappia itse monta kertaa, täytyy kamerassa olla intervallikuvausmahdollisuus (olen kuullut, että ainakin Nikon D300:ssa on) tai käyttää jotain ulkoista apuvälinettä esim. kaukosäädintä tai tietokonetta. Esim. läppärin voi yhdistää kameraan USB-johdolla ja käyttää ohjelmaa (esim. Canon EOS Utility), jonka avulla voi ajastaa kamera ottamaan kuvia.

Itse käytän johdollista kaukosäädintä Micnova MQ-C1, josta saa säädettyä seuraavat asiat:
- Viive (Delay) - aika ennen ensimmäisen kuvan ottoa.
- Kesto (Long) - kuinka kauan kuvaa otetaan (kameran valotusajan tulee olla bulb-moodissa)
- Väliaika (Interval) - aika kuvien välillä
- Kuvien määrä (voi asettaa myös niin, että loppuu vasta kun käyttäjä painaa pois päältä)
- Äänimerkki (on off)

Muita huomioita kuvien ottamisessa:

Kameran akku tulee olla ladattu ja kestää monen kuvan ja monien minuuttien ellei tuntien kuvaaminen. Myös muistikortille pitää mahtua tuhansia kuvia (sRAW- ja JPG-kuvaformaatit käynevät hyvin ellei muuten mahdu). Kameran tulee olla kuvauksen ajan vakaalla alustalla liikkumatta, joten jalusta olisi hyvä olla.

Kuvausta aloitettaessa kannattaa ensin tarkentaa oikeaan kohtaan ja sitten asettaa manuaalitarkennukselle. Tämä ehkäisee sen, että jos jotain liikkuu kuvassa tarkennuksen kohdalle tai tulee liian hämärää, ei tarkennus ala missään vaiheessa "sahaamaan" edestakas.

Kuvausmoodeista voi käyttää manuaalista tai sitten aukon esivalintaa, jolloin aukko pysyy koko ajan samana, mutta valotusaika saattaa vaihdella valoisuuden mukaan. Tämä on kätevin asetus ainakin silloin, kun valoisuudessa odotetaan esiintyvän suurta vaihtelua.

ISO-arvo kannattaa myös laittaa mahdollisimman alas, ainakin jos kuvataan pelkkää maisemaa. ISOn kanssa voi joutua tekemään kompromisseja ja sitä voi vaikkapa kokeilla vaihtaa kesken kaiken, jos pimeä yllättää ja valotusaikojen pituudet nousevat liiaksi.

Kärsivällisyyttä sopii olla myös, sillä kun kameran on asettanut paikoilleen ottamaan kuvia, ei muuta voi kuin odottaa. Toinen kamera on tällöin hyvä olla mukana, tai sitten jotain muuta tekemistä.

2. Kuvien ottaminen


Kuvia pitää ottaa paljon, mutta se riippuu käyttötarkoituksesta. Asiaa pitää tarkastella toiselta kantilta.

Tavallinen elokuvissa käytetty ruudunpäivitysnopeus (fps eli frames per second) on 24. Tätä suurempi fps on ihmisen silmässä sulavaa ja pienempi on "nykivää" kuvaa. Jos siis halutaan lopputuloksen olevan vähintään 24 fps videokuvaa, on kuvia oltava 24 per sekunti. Tämä tekee
1440 kuvaa minuutin pituisessa videossa (24*60). Jos videon on oltava kuitenkin vain esim. 10-sekuntinen, riittää 240 kuvaa.

Kuvien ottamiseen kuluva aika on hyvin samantyylistä matematiikkaa. Jos kamera ottaa kuvia 5 sekunnin välein, ehtii se ottaa minuutissa 12 kuvaa (60/5). Tällöin minuutin videota varten 1440 kuvan ottaminen kestäisi 120 minuuttia eli kaksi tuntia (1440/12). Jos kuvia otetaan 10 sekunnin välein, on tuo aika neljä tuntia.

3. Kuvien organisointi ja järjestäminen


Kun kuvat on otettu, on hyvä olla ohjelmisto, jolla jokaiseen kuvaan tehdään samanlainen jälkikäsittely. Tällainen on ainakin itse käyttämäni Adobe Photoshop Lightroom. Ohjelmalta vaaditaan sitä, että samat säädöt pystyy synkronoimaan monen kuvan välillä, jotta jokaista kuvaa ei tarvitse manuaalisesti käsitellä. Tämä onnistuu varmaankin myös Photoshopin Bridgessä ja monissa muissa ohjelmistoissa.



Lightroomissa käsittelen ensin yhden kuvan valmiiksi. Sen jälkeen valitsen kaikki time lapsea varten ottamani kuvat niin, että käsitelty kuva on aktiivisena, ja synkronoin asetukset siitä muihin kuviin. Kuvankäsittelyn synkronointi löytyy Lightroom 3:sta Photo-alasvetovalikosta kohdasta Develop Settings ja valitsemalla Sync Settings.

Sync Settings -ikkunasta valitsen kuvista ja tehtävästä videosta riippuen usein kaikki asetukset lukuunottamatta Exposure ja Brightness -säätöjä. Miksi jätän nämä valitsematta? Koska jos kuvien välillä on suuria eroja valoisuudella, on kaikki kuvat helpompi ensin säätää Auto Tonella ja näin jättää Lighroomin huoleksi kuvien valoisuus. Joskus homma on kuitenkin hankalaa ja myös esim. valkotasapainoa saattaa joutua korjailemaan, jos ensimmäisten ja viimeisten kuvien välillä päivä muuttuu illaksi tai vastaavaa.

Kun kuvat on saatu käsiteltyä, on vuorossa Export-toiminto eli RAW-kuvien saattaminen JPG-muotoon sopivan kokoisiksi. Kuvien suuruudeksi kannattaa valita 1080 pikseliä kuvan lyhemmältä sivulta. Näin videosta saadaan HD-laatuinen (1080p). Export-vaiheessa kannattaa myös nimetä kuvat samalla nimellä ja jatkuvalla numerolla. Tämä onnistuu Lightroomissa Export-ikkunasta File Naming ja Custom Name - Sequence -kohdasta.



JPG-pakkauksen tehoksi jätän yleensä täydet 100 sen luulon perusteella, että export-toiminto käy näin nopeammin.

4. Itse videon tekeminen


Videon tekeminen kuvista onnistuu monilla eri ohjelmilla, mutta itse olen havainnut hyväksi Open Source -ohjelman nimeltä Virtualdub. Ohjelma ei kummoiselta näytä eikä käytettävyys ole ehkä helpointa sorttia, mutta menetelmä on yksinkertainen, kun sen oppii.

- Ensimmäinen kuva raahataan Virtualdub-ohjelmaan.
- Video -> Frame Rate -kohdasta asetetaan haluttu ruudunpäivitysnopeus (fps).
- Video -> Compression... -kohdasta asetetaan videon pakkaus. Huom. tätä varten tarvitaan jokin videokoodekki. Itse olen havainnut hyväksi ilmaisen Xvid-koodekin. Pakkaukseksi kannattaa valita täydet 100 ellei ole jotain syytä rajoittaa videon kokoa.
- File -> Save as AVI... alkaa tallentamaan videota AVI-tiedostomuodossa.



Virtualdubista voi myös asettaa esim. videon audioraidan. Itse olen kuitenkin monesti käyttänyt Virtualdubia pelkästään kuvien saattamiseksi videomuotoon ja sitten tehnyt videokäsittelyn monipuolisemmassa videon editointiohjelmassa (esim. Adobe Premiere tai vastaava).

5. Muut vaihtoehdot


Karipekka Aronen Porin Kameraseurasta kokeili myös time lapse -videon tekoa:
Match show Kokemäki 15.1.2012

Karipekka on Macin käyttäjä ja kuvailee time lapse -prosessiaan näin:
- Kuvat Apertureen ja niistä exportattu HD-kokoon kolme erilistä sarjaa.
- Time Lapse koostettu halvalla ja yksinkertaisella ohjelmalla 1,49€ (Time-lapse), joka löytyy Mac App storesta.
- Valmiit videot tuotu iMovieen ja pohjalla teema "filmstrip", kaikki efektit iMoviesta.

6. Lisäaineistoa


- Wikipedian engl. artikkeli aiheesta Time Lapse Photography

- Omat videoni Youtubessa

- Time lapse avaruudesta (NASA/ISS)

- Todella hieno time lapse video

- Helsinki Night Time Lapse

- 15/30/60 FPS-vertailu - Havainnollistaa eron 15, 30 ja 60 fps:n välillä.

- 115 absolutely awesome time lapse videos - Vielä enemmän time lapse -videoita

7. Esimerkki


11. tammikuuta 2012 otin 1987 kuvaa klo 15:21 - 16:40 välisenä aikana, jotta voisin esitellä time lapse -kuvausta seuraavana iltana Porin Kameraseurassa. Kuvat on otettu juuri auringonlaskun jälkeen yllä yksityiskohtaisesti kuvaamallani tavalla.








Lopputuloksena syntyy seuravanlainen video, jossa nuo 1987 kuvaa on tiivistetty 24 sekuntiin ruudunpäivitysnopeudella 80 fps:



Oheisella kuvausretkellä tuli muuten otettua myös tämä omakuva kolmen minuutin valotuksella.