Kettujahdissa

Olen aina ollut sitä mieltä, että jollakin kulkuvälineellä ajaminen on huono tapa lähteä kuvaamaan. Tietysti autolla tai pyörällä tai junalla pääsee nopeasti johonkin kauemmas, paikkaan, jossa voi sitten kävellä ja räpsiä kuvia, mutta kävellessä ehtii löytää paljon muutakin kuvattavaa kuin sen paikan x, johon on menossa.

Usein autolla ajaessani löydän lupaavia kuvauspaikkoja- tai kohteita, mutta on olemassa jonkinlainen suuri kynnys pysähtymiseen ja usein tuleekin hylättyä kuvausidea nopealla "äh, ei nyt jaksa" -päätöksellä. Jos on liikkeellä kävellen, tuota kynnystä ei ole, vaan tulee kuvattua koko ajan vähän kaikkea.

Kävely on siis in. Näin syysaikaan hämärä tulee yllättävän nopeasti päivätöissä käyvälle ja keskiviikkona 5.11. aurinko oli jo hyvää vauhtia laskemassa, kun ajelin töistä kotiin. Teki mieli lähteä kävelylle lähiympäristöön, joten kävin vain kotona kääntymässä ja marssin samantien ulos aseinani Canon EOS 40D, Sigma 18-50mm/f2.8 ja varalla Canon EF 50mm/f1.8.

Oli jo selvästi hämärää, mutta lähitienoilla sijaitseva huonossa kunnossa oleva varastorakennus sai punertavasta taivaasta lisäpontta.


1/40 sek, f/5.6, ISO 400, 28 mm

Liikenneympyrässä oli kolaroitu. Ajattelin tämän olevan kävelylenkkini mielenkiintoisin tapahtuma ja räpsin hinausauton vilkkujen loisteessa varmaan parikymmentä kuvaa, jotka myöhemmin kotona tuomitsin mielenkiinnottomiksi ja huonolaatuisiksi.


1/40 sek, f4.5, ISO 800, 24 mm

Mutta näistä kahdesta kuvasta näkee, että kyllä porilaisetkin osaavat käyttää vilkkua! Uskomatonta!


1/50 sek, f/10, ISO 800, 38 mm

Mielenkiintoisin oli kuitenkin vasta edessä, sillä Ulasoorissa ohitseni juoksi yllättäen kettu. Kaveri luikki kiireesti tien yli metsään, johon minä pikkuhiljaa kyseistä villipetoa seurasin. Tällaisessa metsikössä kaivattiin lisää valovoimaa, joten tämän kuvan otettuani vaihdoin pikapikaa kameraani 50mm/f1.8:n.


1/30 sek, f2.8, ISO 1600, 50 mm

Kettu juoksi ensin minua pakoon, mutta olin rauhallinen ja suurimman osan ajasta paikallani, kyykyssä, jolloin vesseli tottui minuun nopeasti. Se luikki metsikössä siellä sun täällä ja palasi sitten taas lähelle, n. 5 metrin päähän, katseli minua pää pystyssä, ja lähti sitten taas uudelle kierrokselle. Se ei minusta enää kovin paljon välittänyt, ajatteli varmaan vain, että "Mitä toi dorka kuvaa, eikö se ole ennen kettua nähnyt."


1/40 sek, f/1.8, ISO 1600, 50 mm

Kameran Exif-tiedoista selviää, että kuvasin kettua 15 minuuttia (17:40 - 17:55) ja siinä ajassa otin siitä 102 kuvaa. Kuvat ovat rakeisia ja suurin osa vielä tärähtäneitä, sillä kuvausolot olivat huonot. Välillä kettu oli pimeän metsän puolella ja välillä se taas juoksi jonkin rakennuksen pihaan, jossa valoa oli enemmän. Muutamat kuvat pilasin itse vahingossa ylivalotuksella, kun kettu juoksi pimeydestä valoon.


1/40 sek, f/1.8, ISO 1500, 50 mm

Kuitenkin hauskaa oli varmasti molemmilla. Tätäkään ei olisi sattunut ellen olisi hieman typerästi lähtenyt iltahämärään kävellen kuvaamaan. Ja vaikka ei kettua olisi tielle sattunutkaan, ei iltakävely kenellekään huonoa tee.