lauantai 24. tammikuuta 2009

Kuvauskohde: Verkkoranta, Luvia

Sijainti: Verkkoranta, Luvia

Ajo-ohjeet: Porista 8-tietä Luvialle (n. 15 km), josta käännytään Niementielle oikealle. Niementietä jatketaan n. 5 km, jonka jälkeen käännytään pienelle hiekkatielle vasemmalle, kyltissä lukee Verkkoranta. Tie vielä haarautuu, mutta samaan rantaan pääsee kumpaakin kautta.



Viime perjantaina ajattelin lähteä kuvaamaan ja katselin taivasta miettien sopivaa kuvauskohdetta. Etelän suunnassa näytti pilvipeite rakoilevan, kun muualla näkyi tasaisen synkkää pilveä. Lähdin ajelemaan kohti valoa ja 20 minuutin päästä löysin itseni Viasvedeltä ja hieman myöhemmin Luvialta.

Ensin kuvasin lähinnä vanhoja rakennuksia. Lumen ja pakkasen vuoksi niistäkin kuvista tuli mielenkiintoisia, vaikka sinänsä niissä ei ole mitään ihmeellistä. Ihmeellisintä oli kuitenkin havainto, jonka tein siinä pikkutiellä kameran ja jalustan kanssa seisoessani: paikka oli täysin äänetön. Edes tuuli ei puhaltanut. Eräänä hetkenä kuulin vaimeaa pianonsoiton ääntä jostain lähirakennuksesta ja toisena hetkenä kaupunkimaasturi ajoi jossain kaukana ja ilmestyi myöhemmin näkyviin. Muutoin ainoa ääni oli kamerani sulkimen napsahdus. Sen ääni kantoi hiljaisuudessa pitkälle ja herätti varmaan myös viereisen pihan lumessa vaivalloisesti tarponeen lihavan, mustan kissan.



Kun pääsin Verkkorantaan, tiesin, että muualle ei enää tarvitse lähteä. Sääolot ja maisema olivat otolliset auringonlaskun kuvaamiselle. Merta peitti jää ja lumi, ja kylmenevän illan nostama usva lisäsi tunnelmaa.

Jäälle teki mieli uskaltautua. Tällaisena typeränä kaupunkilaispoikana en ymmärrä jään kantavuudesta yhtään mitään. Olen kuin se tietämätön, joka Satakunnan Kansan tekstaripalstalla joitakin viikkoja sitten tiedusteli: "Jos jää on 10 cm paksu, voinko mennä jäälle vai laitanko muijan edelle?"

Kun olin tullut tulokseen, että jäällä näkyvät jäljet eivät olleet karhun - vaan moottorikelkan jälkiä - päättelin jään kantavan minunkin pienoisen painoni. Noin tuntia myöhemmin olin kuvannut tarpeeksi ja olin tekemässä lähtöä. Silloin epäröintini jään kantavuudesta kruunasi joku hullu luvialainen, joka ajoi mereltä rantaan autollaan!

Illan parasta antia:

Snowmobile tracks
5 sek, f/16, 35 mm, ISO 100

Beautiful Trees Covered in Snow
6 sek, f/16, 18 mm, ISO 100

Evening Walk
1/20 sek, f/3.2, 18 mm, ISO 800

Kokeilin myös ohjelmoida kauko-ohjaimeni ottamaan kuvia jalustalta minuutin välein samoilla manuaalisilla asetuksilla. Kuvia vertaamalla näkee, että pimeä tuli nopeasti.





3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Yksi meikäläisen ikuisuusdilemma - minkä väriseksi vääntää lumisen maiseman valon suhteen... Sinisyyttä voi joko vähentää, tai sitten ei. Valkotasapaino on kiusallinen juttu. Tai sitten ei. Asennekymysys.

Tuo laituri-rantavajaveivaus on hieno.

Adam kirjoitti...

I love your photos of Verkkoranta. I have taken many from the same spot as you. I am from Australia and was in Finland 2007/08. Unfortunately when in the winter that year you couldn't walk on the ice, so its nice to see your photos, with the track marks and all. I have now subscribed to your blog so I can see how the Pori area is looking all the time. Thanks :-)

Joni kirjoitti...

Roomeri - Aivan, onhan tuo sellainen dilemma. Minäkin olen joskus lumimaiseman sinisyyttä vähentänyt, mutta tuolloin auringonlaskun jälkeen maisema todella näytti siniseltä.

Adam - Thank you for the comment. I'm glad you found my blog to see pictures from Pori. Unfortunately my blog is only in Finnish, but you could also see my Flickr page, because I sometimes write descriptions of the photos in English there:
http://www.flickr.com/photos/piqquam