Ylioppilasteatteri: Sexual Perversity in Chicago

Olen nyt keväällä ollut mukana Porin Ylioppilasteatterin työryhmässä työstämässä näytelmää Sexual Perversity in Chicago, jonka ensi-ilta on nyt keskiviikkona 12.5.2010. Töitä on luonnollisesti ollut kuvauksen parissa, mutta pienessä harrastajateatterissa kaikenlaista muutakin puuhaa on riittänyt. Seuraavassa ottamiani pressikuvia ja muutama lause näytelmästä.



"Sexual perversity in Chicago on Pulitzer-palkitun ja Oscar-ehdokkaanakin olleen David Mametin kirjoittama näytelmä nuorista aikuisista miehistä ja naisista. Se on kertomus kaipauksesta toisen ihmisen kosketukseen ja miesten ja naisten toisiaan kohtaan asettamien toiveiden kohtaamattomuudesta. Samalla se on kuvaus suojamuureista, joita rakennamme sisimpämme turvaksi – ja toisaalta siitä häikäilemättömyydestä, jolla sitä ollaan valmiita puolustamaan."



"Sexual perversity in Chicagon dialogissa Quentin Tarantino kohtaa Jane Austenin. Jos kumpikaan edellä mainituista taiteen tekijöistä puhuttelee sinua, älä missaa tätä!
Näytelmän ohjaa porilaisen harrastajateatterin voimahahmo ja grand lady Virpi Piippo.

Rooleissa:
Suvi Hirvi - Deborah Soloman
Liisa Remes - Joan Weber
Antti-Jussi Marjamäki - Bernard Litko
Lauri Palasto - Dan Shapiro



Esitykset klo 19 Palmgren-konservatorion Valimo-salissa (sisäänkäynti Porilaistenkadulta).

Liput 7/12 €

Ke 12.5 klo 19, Ensi-ilta LOPPUUNMYYTY
Pe 14.5 klo 19
La 15.5 klo 19
Pe 21.5 klo 19
La 22.5 klo 19
Pe 28.5 klo 19
La 29.5 klo 19

Lippuvaraukset: info@porinylioppilasteatteri.fi, puh. 040 7089102 tai 040 960 15 84
www.porinylioppilasteatteri.fi

Näytelmällä on tapahtuma myös Facebookissa.

Lopuksi vielä kollaasi joistakin muista ottamistani kuvista.

Akateeminen Wappu 2010

Vappu on opiskelijoille vuoden tärkein juhla. Ehkä se on muillekin, mutta opiskelijoille ainakin. Vappua varten perustetaan jopa oma työryhmänsä, joka organisoi vapputapahtumat ja niihin liittyvät asiat. Vappua aletaan odottaa opiskelijoiden toimesta pian vuodenvaihteen jälkeen, koska se kaiken juhlinnan ohella merkitsee myös lukuvuoden viimeisiä hetkiä.

Tänä vuonna akateeminen vappu hyrähti käyntiin jo vappuviikkoa edeltävänä sunnuntaina pöytäjuhlan merkeissä ja se jatkui maanantaina Wamazing Race -kisalla. Tiistaina oli rentouttavampaa ohjelmaa ja keskiviikkona viikon ensimmäinen suurempi tapahtuma: haastesoutu sekä Wapprobatur.



Haastesoudussa yliopistokeskus voitti tiukasti sekä henkilökunnan että opiskelijoiden sarjassa haastajansa SAMKin ja DIAKin. Alla kuvassa yliopistokeskuksen henkilökunnan voittoisa joukkue.



Vappuviikko jatkui torstaina rastitapahtumalla, joka jouduttiin sadetta tihuttelevan sään takia siirtämään Yyteristä yliopistokeskuksen läheisyyteen. Vappuaattona 30.4. oli vuorossa perinteinen karhunpesu ja -lakitus, jota edelsi opiskelijoiden kulkue Etelärannasta Raatihuoneenpuistoon.







Raatihuoneen edessä sijaitseva karhupatsas pestiin ja lakitettiin, jonka myötä Vappupyhät virallisesti aloitettiin. Lakitus tehtiin tasapuolisesti yliopistokeskuksen eri opiskelijoiden toimin, punaisissa humanisti, violetissa yhteiskuntatieteilijä, mustassa teekkari ja sinisissä kauppatieteilijä.





Vapun juhlinta päättyi hiljalleen lauantaiaamun silliaamiaiseen ja iltapäivän kasteeseen. Kaste on perinteisesti ollut teekkarikaste, mutta tasapuolisuuden nimissä sekin ilo on jaettu eri opiskelijoiden hyväksi. Vesi näytti olevan hieman kylmää, joka sekä riemastutti että kauhistutti kasteeseen uskaltautuneita.

Pointerin sählyturnaus

Kävin huvin ja harjoituksen vuoksi kuvaamassa Pointer ry:n (Porin yliopistokeskuksen opiskelijoiden opiskelijayhdistys) sählyturnausta. Tapahtuma järjestettiin Urheilutalolla ja turnaukseen osallistui 5 enemmän tai vähemmän leikkimielellä osallistunutta joukkuetta.


1/500 sek, f/2.8, ISO 1600, 70 mm (x 1,6)

Sählypelit pelattiin 3 vs. 3 kentällisillä ja kaikki 5 joukkuetta pelasivat ensin kerran toisiaan vastaan. Sen jälkeen oli puolivälierät ja näiden jälkeen pronssiottelu ja finaali. Ottelut taisivat kestää kukin 6 minuuttia.


1/50 sek, f/3.5, ISO 400, 70 mm (x 1,6)

En ole kuvannut urheilua kovinkaan paljon, varsinkaan sisätiloissa. Kuvaamisessa vaikeutena ei tällä kertaa ollut valon vähyys, vaikka toki suurin herkkyys ISO 1600 oli lähes koko ajan käytössä, vaan tilanteiden nopeus. Pelit pelattiin pienessä kaukalossa, jossa pallo saattoi liikkua sekunnin sisällä päästä päähän, ja tapahtumien ennakointi oli todella vaikeaa.

(Ylläolevassa kuvassa olen tosin kokeillut "taiteellisempaa" otosta pidemmällä valotusajalla ja ISO 400 -herkkyydellä.)


1/400 sek, f/2.8, ISO 1600, 83 mm (x 1,6)

Koska peli oli niin nopeatahtista, käytin suurimmaksi osaksi jatkuvaa tarkennusta ja kaikkia tarkennuspisteitä. Näillä asetuksilla tuli monta hutia eli tarkennus oli väärässä kohdassa, mutta joukossa oli muutamia hyviäkin. Toinen vaihtoehto olisi varmaan ollut käyttää tarkennukseen keskimmäistä pistettä, mutta tällöin pääkohde olisi aina tullut kuvan keskelle, ja olisi ollut mahdotonta sommitella kuvaan muita kohteita.


1/250 sek, f/2.8, ISO 1600, 126 mm

Mukanani oli kaksi kameraa, pääkamerassa Sigman teleobjektiivi (70-200 mm/2.8) ja toisessa kiinteä 50 mm/1.4. Ajatuksenani oli vaihtaa kameraa pelitapahtuman mukaan (telellä kuvat kaukaa ja tapahtumien tullessa lähemmäs vaihto 50-milliseen), mutta käytännössä en ehtinyt käyttää kuin yhtä kameraa kerrallaan.


1/400 sek, f/2.8, ISO 1600, 70 mm (x 1,6)

Hienoja maalitilanteita sain kuvattua kovin vähän, sillä maali sijaitsi hieman liian lähellä telelle ja kun yritin kuvata kauempaa, tilanteet syntyivät lähes poikkeuksetta juuri väärästä suunnasta, enkä saanut kuvattua kuin esim. pelaajien selkää. Ja kuten jo sanoin, pelitapahtumien ennakointi oli todella vaikeaa, ja pallo pomppi usein juuri sinne, mihin sitä ei olisi odottanut.

Urheilukuvaus on kuitenkin hauskaa puuhaa ja varsin haasteellista. Tätähän täytyy kokeilla jatkossa enemmänkin.


1/200 sek, f/1.8, ISO 800, 50 mm (x 1,6)

Kuvassa voittajajoukkue, jonka on tietysti helppo hymyillä.

Opiskeluelämää ja -ihmisiä

Viime syksystä lähtien olen istunut jälleen koulun penkillä ja sen ansiosta valokuvaamiseni on viime aikoina painottunut ihmisiin. Aiemmin olen kuvannut enimmäkseen maisemia ja luontoa, mutta nykyään tulee kuvattua ihan tarpeeksi muutenkin ilman, että täytyisi lähteä 20 asteen pakkaseen kuvaamaan auringonlaskua. Opiskelijaelämässä tulee usein eteen tilaisuuksia ja juhlia, joihin olen mielelläni lähtenyt kuvaamaan, kun kuvaajaa on kaivattu. Ja joskus vaikka ei olisi kaivattukaan.


1/400 sek, f/2.8, ISO 800, 26 mm (x 1.6)


1/640 sek, f/1.4, ISO 1600, 50 mm (x 1.6)


1/60 sek, f/1.4, ISO 1600, 50 mm (x 1.6)

Kuvaan aina mielelläni ihmisiä niin, että olen itse vain tarkkailijana, sivustakatsojana. Mielestäni niin tilanteet ja ilmeet tallentuvat luonnollisina ja joskus hyvällä ajoituksella saa oikein nappiotoksia. Jos on enemmän aikaa, voi myös huvikseen kokeilla erilaisia kuvakulmia, sommitelmia ja kameran asetuksia.



Kiireistä tämä opiskelijaelämä on valokuvauksenkin kannalta. Otin juuri kuvat PoTkan eli Porin teekkarien ainejärjestön hallituksen jäsenistä ja ensi viikolla on vuorossa Porin yliopistokeskuksen opiskelijayhdistyksen, Pointer ry:n hallituslaisten kuvaus. Alkutalvesta olin myös mukana Porin Ylioppilasteatterin ensimmäisen kokopitkän näytelmän "Hyppää pois" työryhmässä.

Pakkasta ilmassa

Viimeisestä päivityksestä onkin jo aikaa. Sen jälkeen on tullut oikea valkoinen talvi ja kovat pakkaset täällä länsirannikollakin. Joululomalla en ehtinyt kuvaamaan lainkaan niin paljon kuin tarkoitus oli, mutta joitakin onnistuneita kuvia olen sentään saanut.

Nämä sumukuvat ovat marraskuun alusta, Porissa otettuja. Ensimmäinen on Lyttylästä, toinen on Pohjoispuistosta, jossa etuallalla Risto Rytin patsas.





Seuraava kuva on otettu hieman ennen auringonlaskua marraskuun puolivälissä. Olin kävelyllä pikkupakkasessa, kun näin auringonsäteiden hohtavan kauniisti puiden välistä. Odotin, että koirien ulkoiluttajat siirtyvät sopivaan kohtaan ja napsaisin muutaman kuvan.



Kissakin pääsi ulos vielä joulukuun alussa. Myöhemmin pakkasten kiristettyä, se pyytää kyllä jatkuvasti ulos parvekkeelle, mutta viihtyy siellä sitten korkeintaan kaksi minuuttia. Eikö se tajua, että huoneenlämpö laskee joka ovenavauksella muutaman asteen! Ilmankos se sitten tykkää maata lämpimän vahvistimen päällä.



Seuraava kuva on otettu iltapäivällä, kirkkaalla säällä, pyöröpolarisaatiosuodinta käyttäen. Sen avulla kuvaan tuli hienosti sininen kylmyys. Muut asetukset: 1/30 sek, f/10, ISO 400, 26 mm (x 1,6)



Kaksi seuraavaa on otettu joululomalla ulkoillessa. Joululomalla yritin myös parina aamuna herätä kuvaamaan auringonnousua, mutta juuri niinä päivinä sää ei suosinut.





Kolme viimeistä kuvaa on otettu tammikuun puolella. Satuin paikalle sattumalta, kun kaunis usva leijaili ilmassa ja laskeva aurinko säteili puiden yläpuolelta. Pakkasta oli edellisenä päivänä ollut ainakin -16 astetta muistaakseni, kun se tuona päivänä lämpesi -14 asteen lukemiin. Johtuuko se sitten siitä ilman lämpenemisestä, että tuo usva nousi, joku sääsasioista enemmän ymmärtävä voisi kenties kertoa.







Vaikka pakkaset ovat nyt hieman lauhtuneet, kannattaa silti muistaa pari perusasiaa pakkasessa kuvaamisessa. Kamera kyllä toimii hyvin kovassakin pakkasessa (ainakin -20 asteeseen asti), mutta akut tyhjenevät kylmässä nopeammin. Akkuja kannattaakin säilyttää vaatteiden sisätaskussa aina, kun ei kuvaa. Myös kameraa voi pitää vaatteiden alla, mutta se ei saa kostua esim. hikoillessa.

Tarkkana täytyy olla, kun kameraa vie takaisin sisälle, sillä tällöin kameraan voi tiivistyä lämpimästä sisäilmasta kosteutta. Yleisesti kehotetaan viemään kamera sisälle esim. tiiviissä muovipussissa, mutta itse olen tyytynyt käyttämään tarkoitukseen kamerareppua. Sisälle viemisen jälkeen kameran annetaan sopeutua huoneenlämpöön pari kolme tuntia, eikä siihen saa tällöin laittaa virtaa päälle.

Lopuksi 2.1.2010 kuvaamani video Tampere - Pori -junamatkalta.