Timanttinen vuosipäivä

Juhlien kuvaaminen on aina stressaavaa. Sisätiloissa kuvattaessa valoa on _aina_ liian vähän, ja se vähä mitä on, on vääränlaatuista ja tulee väärästä suunnasta. Ihmiset ovat kameran edessä pökkelöjä, mutta odotas kun kamera välttää, niin nauru raikaa ja ilmeet loistavat. Jos pitäisi ottaa kuva siitä 50 metrin päässä viidellä muffinsilla jonglööraavasta sukulaispapasta, niin kamerassa sattuu juuri olemaan kiinni laajakulmaobjektiivi ja sitten tietysti päinvastaisessa tilanteessa toisinpäin eli väärinpäin, ja jos kamerassa jollain ihmeen kaupalla on tarkoitukseen sopiva linssi, tulee muistikortti täyteen juuri ratkaisevalla hetkellä.



No onneksi joskus käy myös tuuri ja hyvien kuvien ottaminen onnistuu. Olin viikonloppuna timanttihäissä (60 vuotta hyvänen aika sentään), ihan vain vieraana, enkä oikeastaan kuvaajana, mutta luonnollisesti kuvia tuli myös räpsittyä.

Ärsyttävintä sisätiloissa kuvaamisessa on se, kun kameran kohtalaisen pieni ISO-arvo ei meinaa millään riittää, mutta suurempaan arvoon ei millään malttaisi siirtyä, se kun tarkoittaa myös kahta kauheammin kohinaa eli rakeisuutta kuvissa. Sen vuoksi joihinkin matalemmalla ISO-arvolla kuvatuista kuvista tulee pidemmän valotusajan vuoksi liike-epäterävyyttä. Joskus taas suuremmalla ISO-arvolla kuvattaessa olisi valoa tarjolla enemmän ja aivan turhaan kuvataan enemmän kohinaa synnyttävällä ISO-arvolla. Automaattinen ISO-arvon säätö olisi tuollaisessa tapauksessa hyvä ominaisuus, ainakin jos se toimisi älykkäästi.



Jos kuitenkin onnistuu unohtamaan huolen siitä, että jokainen kuva saattaakin olla tärähtänyt tai väärin valotettu, voi keskittyä etsimään hauskoja tilanteita. Sellaisia saattaa syntyä esimerkiksi silloin, kun otetaan ryhmäkuvaa, mutta joku huhuilee ryhmälle yläparvelta ja ainoastaan porukan nuorin (ja ilmeisesti älykkäin) katsoo kameraan:



Joskus tällainen nuori ja älykäs yksilö innostuu myös varastamaan koko shown:



Ratkaisevia hetkiä ovat myös ne, kun joku huutaa: "Otetaan nyt sitten niitä kuvia". Tällöin juhlakalut asetetaan muodostelmaan ja niitä pyydetään poseeraamaan, vaikka he vain toivovat olevansa jossain muualla ja miettivät kuinka kamalalta leuka/hiukset/vartalo näyttää. Tämä on aivan normaalia ja kuvaajan pitäisi vain löytää hetki, jolloin pienikin luonnollisuuden pilkahdus silmissä näkyy.

Itse otin juhlaparista jalustalla kymmenisen hyvin sommiteltua ja harkittua kuvaa, joista jokaikinen menee roskiin, koska heistä näki selvästi, ettei kuvattavana oleminen sillä hetkellä tuntunut erityisen hienolta. Kun kuvat oli otettu ja yleinen keskustelu ja hälinä taas alkoi, hiivin ottamaan vielä yhden kuvan käsivaralta ja se osui nappiin. Juhlaparia ei oltu enää pakotettu hymyilemään vaan se tuli luonnostaan. Päivän pelastus.

Kuvauskohde: Ruskilankoski

Sijainti: Ruskila, Ulvila

Kohteesta enemmän: Reitti.org

Minulla on lapsuudesta muistikuva, kun olimme isän kanssa pyöräretkellä Porin ja Nakkilan välillä ja poikkesimme siinä välissä jollakin Kokemäenjoen koskella. En ole sittemmin koskaan käynyt paikassa, mutta nyt sinne eksyin, ja minulle tuli heti elävästi mieleen ne samat asiat: hauska metsän läpi vievä "krossipolku" ja suuret puut, joiden juuret koristavat jyrkkään alamäkeen viettävää polkua sekä tyhjyyttä, joka rotkon puolella lepää.

Paikalle täytyy mennä joskus toistekin, sen verran valokuvauksellinen tämä pikkuinen koski on. Kahluusaappaat vain vastaisuudessa mukaan, sillä nyt lenkkarit jalassa tuli pari lipsahdusta, jolloin olisi voinut myös helposti koskeen pulahtaa.

3,2 sek, f/10, ISO 400, 31 mm

2 sek, f/22, ISO 100, 18 mm

2,5 sek, f/22, ISO 100, 18 mm

Testi: Sigma 18-50mm f2.8 ja Canon EF 50mm f/1.8 II

Testasinpas omiakin linssejä nyt. Kuten viime kerrallakin, testilaboratoriona toimi cd-levyhyllyni. Tarkennus on asetettu kohdalleen ja sen jälkeen vaihdettu manuaalisen tarkennuksen asentoon, jotta tarkennus ei vaihdu. Kamera lepäsi liikkumatta jakkaralla. ISO-arvona oli tällä kertaa 200 ja vaihdoin vain aukkoa kuvien välillä. Pikkuiset testikuvat on valittu kuva-alueen keskeltä ja ne on suurennettu 100% zoom-arvoon (eli yksi pikseli kuvassa vastasi yhtä pikseliä näytöllä).

Canon EF 50 mm f/1.8 II suoriutui hyvin. 1,8 ja 22 aukoilla pientä epäterävyyttä voi havaita, mutta 2,5:llä ei enää juuri lainkaan.

Sigma 18-50mm f/2.8 EX DC Macro sen sijaan menestyi hieman vaihtelevammin. Laajakulmapäässä (18 mm) epäterävyyttä saattaa havaita enemmän kuin Canonissa, varsinkin suurilla aukoilla 2,8 ja vielä 4,0:llakin. Pienistä aukoista testasin vain 18:aa (suurin arvo eli pienin aukko olisi 22), jossa pientä epäterävyyttä havaitsee.

50 mm päässä epäterävyyttä oli vielä enemmän. 2,8 on selvästi pehmeä ja 4,0 sekä 18 ovat nekin hieman epäteräviä.

Yksi mainitsemisen arvoinen asia vielä. Sigman laajakulmapäässä onkin huomattava tynnyrivääristymä. Allaolevassa kuvassa se ei ehkä aivan ota silmään, mutta kyllä sen pitäisi helposti huomata.

Katukuvausta

Sijainti: Pori

Viime sunnuntaina syksyiset värit, kaunis sää ja Porin päivänä ihmisistä rikkaat kadut loihtivat hyvät puitteet katukuvaukseen. En ole aiemmin katukuvausta paljoakaan harrastanut, sillä vierastan hieman sitä ihmisten lähelle menemistä ja heidän kuvaamistaan: monet eivät kuvattavaksi joutumisesta pidä ollenkaan ja vältän mielelläni hankaliin tilanteisiin joutumista.

Hiljattain hankkimani Sigman 70-200 mm telezoomi kuitenkin mahdollistaa ihmisten kuvaamisen hieman kauempaakin, eikä enää tarvitse mennä aivan nenään kiinni. Hieman kaukainen tunnelma kuviin sillä tulee, mutta kaipa se silläkin hyvästä harjoittelusta käy.

Pari löytämääni suomenkielistä mainintaa katukuvauksesta:
- Jouko Leskelä - Valppaana kadulla
- Mitä katukuvaus on?

Sitten niitä ottamiani kuvia:

Kuvauskohde: Preiviikin venesatama

Sijainti: Preiviiki, Pori

Ajo-ohjeet: Mäntyluodontietä Porista 5-6 km Yyterin suuntaan, kunnes Preiviiki/Uusiniitty-kyltti vasemmalla. Paarnoorintietä suoraan 4 km, jonka jälkeen hiekkatie oikealla, kyltissä lukee Preiviikin Rantatie, ellen kovin väärin muista, ja kyltin yläpuolella punainen ruksi. Mutkittelevaa hiekkatietä seurataan 1,5 km.

Kuvat otettu hieman auringonlaskun jälkeen, jalustalla. En ole ihan varma enää, mutta saatoin käyttää harmaasuodinta, jotta valotusaikaa saattoi pidentää. Pitkän valotusajan ansiosta vedenpinta näyttää aivan sileältä, kuin se olisi jäässä.

20 sek, f/22, ISO 100, 18 mm

30 sek, f/18, ISO 200, 31 mm

Alla sama kuva muokkaamattomana (noh, kennon tahrat poistettu). Ylläolevaan olen käyttänyt useampaa Graduated Filter -toimintoa Lightroom-ohjelmassa. Ensin tummensin taivasta, jotta pilvisyys tulee paremmin esiin ja kirkkausero kuvan alaosan kanssa tasoittuu. Alhaalta tummensin myös hieman tunnelman nostamiseksi. Kolmas graduated filter oli myös taivaan päälle ja sillä lisäsin taivaalle oranssia väriä.