Kuviteltua

Porin Kameraseura ry:n puheenjohtaja 2012

2012-01-13T12:56:00.005+02:00

Minut valittiin Porin Kameraseuran syyskokouksessa yhdistyksen puheenjohtajaksi 2012. Pesti alkoi toden teolla eilen 12.1.2012, kun oli ensimmäinen kerhoilta. Tarkoitukseni on kehittää yhdistyksen toimintaa edelleen ja tavoitteena olisi saada enemmän jäseniä, varsinkin nuoria. Ideoita on paljon ja pyrin niitä toteuttamaan ajan ja resurssien puitteissa.

Varsinkin nettiin kannattaa panostaa, sillä yhdistyksen asioista tiedottaminen verkossa on halpaa ja kätevää. Minä tietoteknisenä ihmisenä olen omiani juuri tätä asiaa kehittämään. Yhtenä osana tätä kehitystä pyrin myös päivittämään tätä blogia aiempaa tiiviimmin, vaikka tämä blogi ei sinänsä Porin Kameraseuraan liitykkään.

Eilisen kerhoillan lopuksi pidin lyhyen luennon time lapse -kuvauksesta eli suom. intervallikuvauksesta. Yritin etsiä luentooni suomenkielistä aineistoa, mutta löysin vain yhden blogikirjoituksen (jota en muuten nyt enää onnistu löytämään). Tästä motivoituneena aion seuraavaksi kirjoittaa suomenkielisen ja selkeän ohjeen time lapse -videoiden tekemisestä. Tai siitä, miten minä niitä olen tehnyt. Asiasta kiinnostuneille kameraseuralaisillekin kirjoitus toimii sitten lisäinformaationa eilisen luennon jälkeen.

Pari omaa time lapse -videotani:

www.youtube.com/user/JoniKantonen/videos

Tapani-myrsky 26.12.2006 Porin Kallossa

2011-12-28T21:22:00.003+02:00

"Tapaninpäivän myrskyä voidaan pitää harvinaisena, joskaan ei poikkeuksellisena. Edellinen vastaavanlainen myrsky oli Janika vuoden 2001 marraskuussa."
- Ilmatieteenlaitoksen tiedote

"Tapaninpäivänä 2011 Skandinaviassa riehunut myrsky jää alueen säähistoriaan yhtenä tuhoisimmista talvimyrskyistä. Jo Norjanmerellä mitattiin hirmumyrskylukemia, mutta Tapani-myrsky (Norjassa ja Ruotsissa Dagmar) säilyi lähes rajuimmassa terässä myös Suomen puolelle. Merialueiden keskituuli 28,5 m/s ja puuskat 36 m/s sekä maa-alueiden puuskat 30 m/s ovat maassamme hyvin harvoin toistuvia tapahtumia. Nämä ovat samaa luokkaa tai rajumpia lukemia kuin 2000-luvun aiemmissa voimakkaissa talvimyrskyissä (Janika 2001, Irene 2003 ja Rafael 2004). Ilmatieteen laitos antoikin Selkämerelle harvinaislaatuisen tuulivaroituksen 30 m/s sekä ensimmäistä kertaa ylimmän tason tuulivaroituksen maa-alueille. Myös viranomaistiedotteita käytettiin ensimmäistä kertaa talvimyrskyn yhteydessä."
- Ari-Juhani Punkka @ myrskyvaroitus.com

Itse menin hämmästelemään myrskyä Porin Mäntyluotoon Kallon kallioisille rannoille. En ollut liikkeellä yksin. Eräs lähistöllä asuva tuttuni kertoi, ettei ollut koskaan nähnyt Kallossa sellaista väkimäärää, ei edes purjehduskilpailuissa.

Valokuvaukselle puitteet olivat erinomaiset. Monen metrin korkuiset aallot löivät rantakallioon komeasti ja jo hiljalleen laskeva aurinko paistoi kauniisti vasemmalta, lounaasta. Moni muukin oli matkassa kameran kanssa ja kamerat räpsyivät ahkerasti.

Siinä missä moni ihmisistä taltioi keskittyneesti meren pauhua, minä kuvasin lähinnä ihmistä - taltioimassa keskittyneesti meren pauhua.

Vähän huonosti aiheesta löytyy hyviä uutisia näin pari päivää myöhemmin (eikä ainakaan suosikkilähteistäni), mutta tässä vielä muutamia uutisotsikoita aiheesta:

- Satakunnan Kansa: Tapanin myrsky aiheutti Satakunnassa yli tuhat tehtävää

- MTV3: Tapaninpäivän myrsky harvinainen – koettu viimeksi 10 vuotta sitten

- MTV3: Tapani-myrskyn korvaukset voivat nousta kymmeniin miljooniin

- Itäuusimaa: Tapani-myrsky nosti vedenpintaa, kaatoi puita ja rikkoi kattoja – katso kuvat

Syksyn kuulumisia

2011-10-04T17:16:00.000+03:00

Olen palannut Suomeen ja jatkanut vanhoja opintojani. Alankomaissa vaihdossa viettämäni vuosi avarsi melko lailla maailmankuvaa ja inspiroi monella tapaa. Nyt olisi paljon ideoita asiaan jos toiseen, mutta yritän toppuutella itseäni ja edetä järkevästi. Ensin opinnot loppusuoralle, sitten katsotaan muuta mihin muuhun aikaa riittää.

Vapaa-aikani on tällä (ensimmäisellä) periodilla todella vähissä, sillä otin ehkä turhankin paljon kursseja suoritettavaksi. Esimerkiksi valokuvaamaan en ole ehtinyt kodin ulkopuolelle juuri lainkaan.

Kotisivuni sijoittuivat pitkän aikaa jokapäiväiseen elämään Hollannissa ja takaisinpaluun jälkeen se jäi moneksi kuukaudeksi "Takaisin Suomessa" -tilaan. Nyt käytin viikonloppuni uusia sivuja tehdessä ja ne ovat jo katseltavissa täällä:
www.jonikantonen.net

Jotta ei menisi ihan pelkäksi tekstiksi niin laitetaan tähän muutama kuvakin.

Loppukesästä Eurajoella mökkeilemässä

Porin yliopistokeskuksen uusien opiskelijoiden kastajaiset (syksy 2011)

Patu-kissa

Äänestä kuvaa

2011-07-30T08:40:00.003+03:00

Koodasin tällaisen pikkunäppärän pelin, jossa voi äänestää vaihtovuotenani Alankomaissa (ja muualla) otetuista kuvista omia suosikkejaan. Kone arpoo sivulle 2 kuvaa, joista voi valita enemmän miellyttävän. Valinta tallennetaan ja suosituimmat kuvat näkyvät sivun alalaidassa.

Klikkaa tästä suosikkikuvia valitsemaan

Kirjoitushetkellä tällainen amsterdamilainen kissa oli listan kärjessä:

Opiskelijaelämää Twenten yliopistossa

2011-02-28T17:02:00.000+02:00

Kotisivujen päivitys

2011-02-24T02:28:00.000+02:00

Koska tälläkin blogilla on ilmeisesti ainakin satunnaisia lukijoita, muistutan edelleen, että nykyisin päivittelen omia sivujani osoitteessa www.jonikantonen.net. Sen päivittäminen on todella vaivatonta verrattuna tällaiseen yleiseen blogipalveluun, jossa jokainen kuva täytyy erikseen ladata palvelimelle tai linkittää.

Tämä viikko on Twenten yliopistossa lomaviikko, joten olen ehtinyt lisätä sivuille pari hyödyllistä toimintoa: kuvien linkittäminen sekä hakutoiminto.

Ensilumi Hollannissa 29.11.2010

2010-12-01T15:01:00.000+02:00

Tein 29.11.2010 videon ensilumesta Enschedessä, Hollannissa. Video koostuu yli 2000 kuvasta, jotka on otettu automaattisesti 5 sekunnin välein kolmen tunnin ajan.

Video sai hyvän vastaanoton. Facebookissa sitä on linkitetty eteenpäin ja videota on katsottu 271 kertaa nyt parin päivän aikana.

Katso video osoitteessa
http://www.youtube.com/watch?v=LaQVQPlCB4Q.

Kuvia osoitteessa www.jonikantonen.net

2010-10-19T17:33:00.002+03:00

Muistakaa katsoa uusia kuviani osoitteessa www.jonikantonen.net. Lisään kuvia sinne lähes joka päivä.

In English:

See my photos in www.jonikantonen.net. I will add new photos almost every day.

Vaihto-opiskelua Hollannissa

2010-09-14T15:37:00.003+03:00

Olen nyt ollut kolmisen viikkoa Alankomaissa opiskelemassa. Opiskeluni kestävät täällä kesään 2011 asti.

En luultavasti päivitä vastaisuudessa tätä Kuviteltua-blogia, sillä olen tehnyt helpommin päivitettävän sivuston osoitteeseen www.jonikantonen.net. Kerron siellä vaihtovuodestani kuvin sekä sanoin.

Tässä kuvia ensimmäiseltä kolmelta viikolta.

Ansa

2010-07-27T19:32:00.006+03:00

Porin ylioppilasteatteri ja Pajurannan kesäteatteri esittävät yhteistyössä Robert Thomasin kirjoittaman Ansan. Kyseessä on kiero humoristinen jännäri, joka esitetään elokuussa yönäytöksinä Sunniemen pajutilalla, Porissa Isojoenrannassa. Näytelmän ohjaajana toimii Anne Mäkinen.

"Daniel Lindberg on jäänyt yksin rantamajalle. Vaimo on lähtenyt riidan jälkeen ja viipynyt poissa jo 10 päivää. Tilanne saa outoja piirteitä, kun kylän kirkkoherran sijainen pastori Hellman saattelee katuvan vaimon takaisin. Herra Lindberg nimittäin väittää, että tämä nainen ei ole hänen vaimonsa.

Tästä alkaa jännitystä, yllättäviä käänteitä ja pelottavia yksityiskohtia täynnä oleva näytelmä, jonka yllätyksellinen loppu paljastuu aivan viimeisillä minuuteilla.....Uskallatko tulla katsomaan?"

Näytökset:

sunnuntai 1.8.2010 klo 22
keskiviikko 4.8.2010 klo 22
perjantai 6.8.2010 klo 22
sunnuntai 8.8.2010 klo 22
keskiviikko 11.8.2010 klo 22
perjantai 13.8.2010 klo 22
sunnuntai 15.8.2010 klo 22
keskiviikko 18.8.2010 klo 22
perjantai 20.8.1020 klo 22
sunnuntai 22.8.2010 klo 22

Liput 12/8 €

Lippuvaraukset netissä osoitteessa www.sunniemenpajutila.fi/index.php?s=KT_lippuvaraukset
tai puhelimitse (02) 639 2042.

Lisäys 2.8.2010: Tässä vielä muutama kuva, jossa näkyy paremmin yönäytöksen tunnelma:

Ensi-ilta tuli pidettyä erinomaisissa puitteissa. Näytös meni erittäin hyvin ja ihmiset tuntuivat nauttivan.

Lue Satakunnan Kansan arvostelu näytelmästä: http://www.satakunnankansa.fi/cs/Satellite/Arvostelut/1194648761289/artikkeli/kauhua+kesayossa.html

Kuvat: Joni Kantonen

Juhlaa!

2010-07-01T18:59:00.001+03:00

Koska hääjuhlan teemana oli 20-luku, niin tein kuvistakin tarkoituksella vanhan näköisiä. Tai ainakin se oli tarkoitukseni. Mutta kerrankin kuviin sai lisätä kohinaa, kun yleensä sitä yrittää jollain ilveellä ottaa pois.

Ylioppilasteatteri: Sexual Perversity in Chicago

2010-05-10T20:55:00.002+03:00

Olen nyt keväällä ollut mukana Porin Ylioppilasteatterin työryhmässä työstämässä näytelmää Sexual Perversity in Chicago, jonka ensi-ilta on nyt keskiviikkona 12.5.2010. Töitä on luonnollisesti ollut kuvauksen parissa, mutta pienessä harrastajateatterissa kaikenlaista muutakin puuhaa on riittänyt. Seuraavassa ottamiani pressikuvia ja muutama lause näytelmästä.

"Sexual perversity in Chicago on Pulitzer-palkitun ja Oscar-ehdokkaanakin olleen David Mametin kirjoittama näytelmä nuorista aikuisista miehistä ja naisista. Se on kertomus kaipauksesta toisen ihmisen kosketukseen ja miesten ja naisten toisiaan kohtaan asettamien toiveiden kohtaamattomuudesta. Samalla se on kuvaus suojamuureista, joita rakennamme sisimpämme turvaksi – ja toisaalta siitä häikäilemättömyydestä, jolla sitä ollaan valmiita puolustamaan."

"Sexual perversity in Chicagon dialogissa Quentin Tarantino kohtaa Jane Austenin. Jos kumpikaan edellä mainituista taiteen tekijöistä puhuttelee sinua, älä missaa tätä!
Näytelmän ohjaa porilaisen harrastajateatterin voimahahmo ja grand lady Virpi Piippo.

Rooleissa:
Suvi Hirvi - Deborah Soloman
Liisa Remes - Joan Weber
Antti-Jussi Marjamäki - Bernard Litko
Lauri Palasto - Dan Shapiro

Esitykset klo 19 Palmgren-konservatorion Valimo-salissa (sisäänkäynti Porilaistenkadulta).

Liput 7/12 €

Ke 12.5 klo 19, Ensi-ilta LOPPUUNMYYTY
Pe 14.5 klo 19
La 15.5 klo 19
Pe 21.5 klo 19
La 22.5 klo 19
Pe 28.5 klo 19
La 29.5 klo 19

Lippuvaraukset: info@porinylioppilasteatteri.fi, puh. 040 7089102 tai 040 960 15 84
www.porinylioppilasteatteri.fi

Näytelmällä on tapahtuma myös Facebookissa.

Lopuksi vielä kollaasi joistakin muista ottamistani kuvista.

Akateeminen Wappu 2010

2010-05-08T12:02:00.002+03:00

Vappu on opiskelijoille vuoden tärkein juhla. Ehkä se on muillekin, mutta opiskelijoille ainakin. Vappua varten perustetaan jopa oma työryhmänsä, joka organisoi vapputapahtumat ja niihin liittyvät asiat. Vappua aletaan odottaa opiskelijoiden toimesta pian vuodenvaihteen jälkeen, koska se kaiken juhlinnan ohella merkitsee myös lukuvuoden viimeisiä hetkiä.

Tänä vuonna akateeminen vappu hyrähti käyntiin jo vappuviikkoa edeltävänä sunnuntaina pöytäjuhlan merkeissä ja se jatkui maanantaina Wamazing Race -kisalla. Tiistaina oli rentouttavampaa ohjelmaa ja keskiviikkona viikon ensimmäinen suurempi tapahtuma: haastesoutu sekä Wapprobatur.

Haastesoudussa yliopistokeskus voitti tiukasti sekä henkilökunnan että opiskelijoiden sarjassa haastajansa SAMKin ja DIAKin. Alla kuvassa yliopistokeskuksen henkilökunnan voittoisa joukkue.

Vappuviikko jatkui torstaina rastitapahtumalla, joka jouduttiin sadetta tihuttelevan sään takia siirtämään Yyteristä yliopistokeskuksen läheisyyteen. Vappuaattona 30.4. oli vuorossa perinteinen karhunpesu ja -lakitus, jota edelsi opiskelijoiden kulkue Etelärannasta Raatihuoneenpuistoon.

Raatihuoneen edessä sijaitseva karhupatsas pestiin ja lakitettiin, jonka myötä Vappupyhät virallisesti aloitettiin. Lakitus tehtiin tasapuolisesti yliopistokeskuksen eri opiskelijoiden toimin, punaisissa humanisti, violetissa yhteiskuntatieteilijä, mustassa teekkari ja sinisissä kauppatieteilijä.

Vapun juhlinta päättyi hiljalleen lauantaiaamun silliaamiaiseen ja iltapäivän kasteeseen. Kaste on perinteisesti ollut teekkarikaste, mutta tasapuolisuuden nimissä sekin ilo on jaettu eri opiskelijoiden hyväksi. Vesi näytti olevan hieman kylmää, joka sekä riemastutti että kauhistutti kasteeseen uskaltautuneita.

Pointerin sählyturnaus

2010-04-18T14:56:00.002+03:00

Kävin huvin ja harjoituksen vuoksi kuvaamassa Pointer ry:n (Porin yliopistokeskuksen opiskelijoiden opiskelijayhdistys) sählyturnausta. Tapahtuma järjestettiin Urheilutalolla ja turnaukseen osallistui 5 enemmän tai vähemmän leikkimielellä osallistunutta joukkuetta.

1/500 sek, f/2.8, ISO 1600, 70 mm (x 1,6)

Sählypelit pelattiin 3 vs. 3 kentällisillä ja kaikki 5 joukkuetta pelasivat ensin kerran toisiaan vastaan. Sen jälkeen oli puolivälierät ja näiden jälkeen pronssiottelu ja finaali. Ottelut taisivat kestää kukin 6 minuuttia.

1/50 sek, f/3.5, ISO 400, 70 mm (x 1,6)

En ole kuvannut urheilua kovinkaan paljon, varsinkaan sisätiloissa. Kuvaamisessa vaikeutena ei tällä kertaa ollut valon vähyys, vaikka toki suurin herkkyys ISO 1600 oli lähes koko ajan käytössä, vaan tilanteiden nopeus. Pelit pelattiin pienessä kaukalossa, jossa pallo saattoi liikkua sekunnin sisällä päästä päähän, ja tapahtumien ennakointi oli todella vaikeaa.

(Ylläolevassa kuvassa olen tosin kokeillut "taiteellisempaa" otosta pidemmällä valotusajalla ja ISO 400 -herkkyydellä.)

1/400 sek, f/2.8, ISO 1600, 83 mm (x 1,6)

Koska peli oli niin nopeatahtista, käytin suurimmaksi osaksi jatkuvaa tarkennusta ja kaikkia tarkennuspisteitä. Näillä asetuksilla tuli monta hutia eli tarkennus oli väärässä kohdassa, mutta joukossa oli muutamia hyviäkin. Toinen vaihtoehto olisi varmaan ollut käyttää tarkennukseen keskimmäistä pistettä, mutta tällöin pääkohde olisi aina tullut kuvan keskelle, ja olisi ollut mahdotonta sommitella kuvaan muita kohteita.

1/250 sek, f/2.8, ISO 1600, 126 mm

Mukanani oli kaksi kameraa, pääkamerassa Sigman teleobjektiivi (70-200 mm/2.8) ja toisessa kiinteä 50 mm/1.4. Ajatuksenani oli vaihtaa kameraa pelitapahtuman mukaan (telellä kuvat kaukaa ja tapahtumien tullessa lähemmäs vaihto 50-milliseen), mutta käytännössä en ehtinyt käyttää kuin yhtä kameraa kerrallaan.

1/400 sek, f/2.8, ISO 1600, 70 mm (x 1,6)

Hienoja maalitilanteita sain kuvattua kovin vähän, sillä maali sijaitsi hieman liian lähellä telelle ja kun yritin kuvata kauempaa, tilanteet syntyivät lähes poikkeuksetta juuri väärästä suunnasta, enkä saanut kuvattua kuin esim. pelaajien selkää. Ja kuten jo sanoin, pelitapahtumien ennakointi oli todella vaikeaa, ja pallo pomppi usein juuri sinne, mihin sitä ei olisi odottanut.

Urheilukuvaus on kuitenkin hauskaa puuhaa ja varsin haasteellista. Tätähän täytyy kokeilla jatkossa enemmänkin.

1/200 sek, f/1.8, ISO 800, 50 mm (x 1,6)

Kuvassa voittajajoukkue, jonka on tietysti helppo hymyillä.

Opiskeluelämää ja -ihmisiä

2010-01-30T18:53:00.004+02:00

Viime syksystä lähtien olen istunut jälleen koulun penkillä ja sen ansiosta valokuvaamiseni on viime aikoina painottunut ihmisiin. Aiemmin olen kuvannut enimmäkseen maisemia ja luontoa, mutta nykyään tulee kuvattua ihan tarpeeksi muutenkin ilman, että täytyisi lähteä 20 asteen pakkaseen kuvaamaan auringonlaskua. Opiskelijaelämässä tulee usein eteen tilaisuuksia ja juhlia, joihin olen mielelläni lähtenyt kuvaamaan, kun kuvaajaa on kaivattu. Ja joskus vaikka ei olisi kaivattukaan.

1/400 sek, f/2.8, ISO 800, 26 mm (x 1.6)

1/640 sek, f/1.4, ISO 1600, 50 mm (x 1.6)

1/60 sek, f/1.4, ISO 1600, 50 mm (x 1.6)

Kuvaan aina mielelläni ihmisiä niin, että olen itse vain tarkkailijana, sivustakatsojana. Mielestäni niin tilanteet ja ilmeet tallentuvat luonnollisina ja joskus hyvällä ajoituksella saa oikein nappiotoksia. Jos on enemmän aikaa, voi myös huvikseen kokeilla erilaisia kuvakulmia, sommitelmia ja kameran asetuksia.

Kiireistä tämä opiskelijaelämä on valokuvauksenkin kannalta. Otin juuri kuvat PoTkan eli Porin teekkarien ainejärjestön hallituksen jäsenistä ja ensi viikolla on vuorossa Porin yliopistokeskuksen opiskelijayhdistyksen, Pointer ry:n hallituslaisten kuvaus. Alkutalvesta olin myös mukana Porin Ylioppilasteatterin ensimmäisen kokopitkän näytelmän "Hyppää pois" työryhmässä.

Pakkasta ilmassa

2010-01-12T18:09:00.005+02:00

Viimeisestä päivityksestä onkin jo aikaa. Sen jälkeen on tullut oikea valkoinen talvi ja kovat pakkaset täällä länsirannikollakin. Joululomalla en ehtinyt kuvaamaan lainkaan niin paljon kuin tarkoitus oli, mutta joitakin onnistuneita kuvia olen sentään saanut.

Nämä sumukuvat ovat marraskuun alusta, Porissa otettuja. Ensimmäinen on Lyttylästä, toinen on Pohjoispuistosta, jossa etuallalla Risto Rytin patsas.

Seuraava kuva on otettu hieman ennen auringonlaskua marraskuun puolivälissä. Olin kävelyllä pikkupakkasessa, kun näin auringonsäteiden hohtavan kauniisti puiden välistä. Odotin, että koirien ulkoiluttajat siirtyvät sopivaan kohtaan ja napsaisin muutaman kuvan.

Kissakin pääsi ulos vielä joulukuun alussa. Myöhemmin pakkasten kiristettyä, se pyytää kyllä jatkuvasti ulos parvekkeelle, mutta viihtyy siellä sitten korkeintaan kaksi minuuttia. Eikö se tajua, että huoneenlämpö laskee joka ovenavauksella muutaman asteen! Ilmankos se sitten tykkää maata lämpimän vahvistimen päällä.

Seuraava kuva on otettu iltapäivällä, kirkkaalla säällä, pyöröpolarisaatiosuodinta käyttäen. Sen avulla kuvaan tuli hienosti sininen kylmyys. Muut asetukset: 1/30 sek, f/10, ISO 400, 26 mm (x 1,6)

Kaksi seuraavaa on otettu joululomalla ulkoillessa. Joululomalla yritin myös parina aamuna herätä kuvaamaan auringonnousua, mutta juuri niinä päivinä sää ei suosinut.

Kolme viimeistä kuvaa on otettu tammikuun puolella. Satuin paikalle sattumalta, kun kaunis usva leijaili ilmassa ja laskeva aurinko säteili puiden yläpuolelta. Pakkasta oli edellisenä päivänä ollut ainakin -16 astetta muistaakseni, kun se tuona päivänä lämpesi -14 asteen lukemiin. Johtuuko se sitten siitä ilman lämpenemisestä, että tuo usva nousi, joku sääsasioista enemmän ymmärtävä voisi kenties kertoa.

Vaikka pakkaset ovat nyt hieman lauhtuneet, kannattaa silti muistaa pari perusasiaa pakkasessa kuvaamisessa. Kamera kyllä toimii hyvin kovassakin pakkasessa (ainakin -20 asteeseen asti), mutta akut tyhjenevät kylmässä nopeammin. Akkuja kannattaakin säilyttää vaatteiden sisätaskussa aina, kun ei kuvaa. Myös kameraa voi pitää vaatteiden alla, mutta se ei saa kostua esim. hikoillessa.

Tarkkana täytyy olla, kun kameraa vie takaisin sisälle, sillä tällöin kameraan voi tiivistyä lämpimästä sisäilmasta kosteutta. Yleisesti kehotetaan viemään kamera sisälle esim. tiiviissä muovipussissa, mutta itse olen tyytynyt käyttämään tarkoitukseen kamerareppua. Sisälle viemisen jälkeen kameran annetaan sopeutua huoneenlämpöön pari kolme tuntia, eikä siihen saa tällöin laittaa virtaa päälle.

Lopuksi 2.1.2010 kuvaamani video Tampere - Pori -junamatkalta.

Risteily Kokemäenjoella

2009-10-05T19:10:00.003+03:00

Syyskuun lopussa sain ilon osallistua Porin Seudun Merkonomit Ry:n järjestämään risteilyyn Kokemäenjoella. Risteilylaivana toimi M/S Charlotta ja risteily tapahtui illansuussa yläjuoksun suuntaan Ulvilaan.

1/80 sek, f/14, ISO 400, 26 mm (x 1,6)

Lisätietoa M/S Charlottasta löytyy mm. REITTI Satakunta ja Porin vesibussiristeilyt -sivuilta sekä Pori-tieto -sanakirjasta.

1/30 sek, f/4.0, ISO 800, 21 mm (x 1,6)

Risteilyyn kuului ruokailu ja kahvitarjoilu sekä pienimuotoista esittelyä rempseiden kippareiden toimesta. Laivan sisätiloissa oli mukavan lämmin, mutta myös kannella sai toki käydä vilvoittelemassa, tosin tuolloin ilmat olivat vielä kohtuullisen lämpimät.

1/20 sek, f/3.5, ISO 800, 21 mm (x 1,6)

Illan hämärtyessä valokuvauksellisuus kasvoi potenssiin. Valon vähentyessä myös valokuvausolosuhteet vaikenivat ja ISO-herkkyys piti pian nostaa suurimpaan mahdolliseen.

1/50 sek, f/3.2, ISO 1600, 21 mm (x 1.6)

ISO 1600 -herkkyydestä huolimatta valotusaika oli kovin pitkä ja kuvat tärähtivät helposti mössöksi. Jotkut risteilyllä olleet kuvasivat pokkarikameralla ja pian huomasivat sen turhaksi, kun salamakaan ei valaissut koko horisonttia. Yritin kertoa, ettei digijärkkärikään mitään taikoja tee, vaan hyvällä tuella tekee paljon. Jalustaa ei minullakaan ollut mukana, vaan yritin tukea kameraa joko suoraan tai käsieni kautta kaiteeseen.

1/30 sek, f/3.2, ISO 1600, 26 mm (x 1,6)

Lopulta saavuimme takaisin kohti harvinaisen pimeää Porin Etelärannan laituria. Pimeää siksi, että Pori säästää katujen valaistuksessa, järkevää tai ei (ehkä ei).

1/3 sek, f/2.8, ISO 1600, 43 mm (x 1,6)

Paintball

2009-09-30T20:46:00.003+03:00

Tästä on jo hieman aikaa, mutta nyt seuraa pikainen kirjoitus syyskuun alussa pelatuista paintball-peleistä. Paintball eli värikuulapeli on peli, jossa vastustajien joukkue pyritään eliminoimaan pelistä merkkaamalla heidät värikuulan osumalla. Itselleni tämä oli toinen kerta, kun menin paintballia pelaamaan, ja tällä kertaa kamerakin oli aina välillä tohinassa mukana.

Wikipedia: Paintball

Ei tässä tämän enempää sanoja, seuraavaksi kuvia.

1/250 sek, f/3.5, ISO 800

1/160 sek, f/2.8, ISO 800

1/160 sek, f/2.8, ISO 800

Noh, tähtäävätpä he nyt kaikki hassusti samaan suuntaan. Ehkä jokin kuvista olisi pitänyt kääntää peilikuvaksi. :)

Millai muute 2009

2009-08-30T23:07:00.003+03:00

Millai muute on Porin teatterissa järjestettävä musiikkitapahtuma. Ensimmäisen kerran Millai muute järjestettiin Porin 450-vuotisjuhlien kunniaksi vuonna 2008. Tapahtuman tuottaa Kulttuuriyhdistys Rapajööti, jonka tarkoitus on tehdä kulttuurielämyksestä jokavuotinen.

1/125 sek, f/2.8, ISO 1600, 200 mm

Tänä vuonna ensimmäisenä esiintyi Serpentes Vipera, joka suoritti samalla ensimmäisen julkisen esiintymisensä. Kyseessä on Kuusumun Profeetta -kitaristi Teemu Majaluoman (kuvassa yllä) luotsaama trio, joka yllättäen kuulosti melodiselta sankariheviltä.

1/100 sek, f/2.8, ISO 1600, 146 mm

Illan toinen esiintyjä oli vanha tuttu Lowlife Rock'n'Roll Philosophers, joilta on tulossa myös juuri yhtyeen kolmas albumi. Kuvissa yhtyeen baritonikitaristi Mikko Elo (yllä) ja laulaja Noora Tommila (alla).

1/80 sek, f/2.8, ISO 1600, 200 mm

Luonnollisesti keikalla valaistus oli hämärä ja kuvaaminen oli hankalaa. Käytössä oli jatkuvasti suurin herkkyys ISO 1600 (tai 3200 löytyisi myös, mutta kuvanlaatu on siinä mielestäni jo liian huono) ja suurin aukko f/2.8. Valotusajat vaihtelivat 1/40 sekunnista 1/200 sekuntiin, joten kohteen liikkuminen teki kuvasta helposti epäterävän. Tällöin täytyi vain yrittää löytää hetkiä, jolloin valoa olisi enemmän tai kohde pysyisi paikallaan.

1/80 sek, f/2.8, ISO 1600, 79 mm

Tauolla teatterin kahvilassa esiintyivät trubaduurit Janne Laurila ja Nikolai Blad, jotka myöhemmin toimivat vierailevina artisteina joissakin illan päätähden, Magyar Possen (yllä), kappaleissa (alla Janne Laurila Magyar Possen solistina). Ennen Magyar Possea oli hauska Antti Tuomennon esitys Emma-robotteineen.

1/125 sek, f/2.8, ISO 1600, 70 mm

Auringonnousu 6.8.2009

2009-08-19T14:22:00.003+03:00

Jostain kumman syystä olen ottanut auringonlaskukuvia vaikka kuinka monta kertaa, mutta auringonnousukuvia vain kerran tai pari. Syynä lienee tavallisesti vuorokausirytmini, johon kuuluu yöllä valvominen ja aamulla nukkuminen eikä päinvastoin. Kesälomallani päätin kuitenkin pari kertaa lähteä aamuviideltä kuvaamaan. Toisella kerralla pääsin jopa sängystä ylös.

Auringon piti nousta muistaakseni n. klo 5:10 ja kun hieman viiden jälkeen kävelin lähiössä lehdenjakajia väistellen ajattelin jo olevani pahasti myöhässä. Oli nimittäin jo todella valoisaa. Vasta kun pääsin valitsemalleni kuvauspaikalle, ymmärsin olevani oikeassa paikassa oikeaan aikaan: aamun ensimmäiset auringonsäteet pilkistivät juuri horisontin takaa.

1/80 sek, f/8.0, ISO 200, 21 mm

Otin muutamia kuvia laajakulmaobjektiivilla, mutta kameran dynamiikka ei millään riittänyt vastavaloon otettuihin kuviin: taivas paloi kuvissa helposti puhki ja etualan maa ja rakennukset jäivät taas kovin pimeiksi. Ylläolevassa kuvassa olen kuvankäsittelyohjelmassa tummentanut näkyviin taivaan sävyjä ja kirkastanut pimeää etualaa.

1/3200 sek, f/4.0, ISO 400, 117 mm

Onneksi ymmärsin kokeilla myös teleobjektiivia vastavaloon. Yllä on ensimmäinen otos telellä sinä aamuna ja sen otettuani hoksasin, että tästähän voi saada jotain hienoa aikaan. Seuraavassa kolmen kuvan sarja lähes samalta paikalta, kohti puiden takana nousevaa aurinkoa.

1/250 sek, f/7.1, ISO 100, 200 mm

Kuvasta tulee mukavan rauhallinen mustavalkoisenakin:

Sen jälkeen kokeilin hieman eri kulmista samalla periaatteella:

1/250 sek, f/7.1, ISO 100, 200 mm

1/320 sek, f/5.6, ISO 100, 200 mm

1/1000 sek, f/4.0, ISO 100, 135 mm

Kuvauspaikkana ei toiminut mikään erikoinen rantamaisema vaan kävelymatkan päässä sijaitseva Liinaharjan kartano. En todellakaan etukäteen tiennyt, että aamuaurinko osuisi sinne noin sopivasti. Syy, miksi tuolle paikalle kävelin, oli se, että osa Liinaharjan kartanon läheisyydessä olevasta rakennuksesta oli palanut joitakin päiviä aiemmin (aamuyöllä 1.8.2009).
Satakunnan Kansa uutisoi: "Liinaharjan kartanon navetan ulkorakennuksen palossa tuhoutui viisi autoa".

1/60 sek, f/14, ISO 400, 21 mm

Ylläolevasta kuvasta näkee palon tuhoja. Kuvasta olen jälleen jälkikäsittelyssä tummentanut taivasta ja kirkastanut pimeää etualaa. Alla on kuitenkin oma suosikkini palon tuhoista, asetelmatyyppinen kuva palaneesta autosta. Olisikohan kuitenkin pitänyt käyttää pienempää aukkoa, kun nyt osa kuvasta jää epäteräväksi.

1/250 sek, f/3.2, ISO 800, 43 mm

Tallinna

2009-06-12T13:22:00.002+03:00

Tämän vuoden puolella on nyt tullut käytyä Tukholmassa, Lontoossa ja nyt Viron Tallinnassa. Yhdistäviä tekijöitä näillä reissuilla on ollut mm. se, että olen käynyt niissä kunnolla ensimmäistä kertaa ja se, että kamera on kulkenut mukana lähes koko ajan. Päätarkoituksena ei kuitenkaan ole ollut valokuvaaminen vaan kaupunkiin tutustuminen.

Yleensä lomakuvissa näkyy kauneimmat nähtävyydet ja pönötyskuvat matkaseuran kanssa. Tällaisiakin tulee joskus otettua, mutta yleensä pyrin kuvaamaan kaiken, mitä itse matkallani koen. Siihen voi sisältyä kävelymatka torille, vierailu taidemuseossa, lounas kasvisravintolassa, kaupungin suurimman nähtävyyden hämmästely, ratikkamatka toiselle puolelle kaupunkia, kävely puistossa ja vierailu irlantilaisessa pubissa.

Nähtävyyskuvien viehätystä vähentää yleensä se, että niitä kuvaavat melkein kaikki. Suurimmat nähtävyydet on jo moni nähnytkin kirjoista, televisiosta tai postikorteista. Jonkin uudenlaisen kuva- tai näkökulman tuominen tällaisiin kuviin voi olla hankalaa. Nähtävyydet voivat silti olla juuri ne valokuvauksellisimmat paikat matkan aikana, joten kuvata täytyy niitäkin.

Tallinnan vanhaakaupunkia

Eniten arvostan kuitenkin lomalla otettuja kuvia, joissa esiintyy paikallisia ihmisiä tekemässä omia juttujaan. Tällaisten kuvien ottaminen turistina on sitäpaitsi helpompaa kuin kotipaikkakunnalla, jossa ei jotenkin vaan kehtaa kuvata ihmisiä ilman sen suurempaa tarkoitusta.

Näkymä Tallinnan vanhaankaupunkiin

Kuvaustapoihini kuuluu, että kamera on valmiina lähes koko ajan ja kuvan ottaminen perustuu johonkin kauniiseen, valokuvaukselliseen asiaan tai maisemaan, tai sitten jonkin idean hoksaamiseen. Tilanteet voivat olla ohi hetkessä, joten yleensä pitää nostaa kamera äkkiä silmälle ja napsaista ainoa kuva ennen kuin tilanne on ohi. Joskus kameraa ei edes kerkeä tai kehtaa nostaa silmälle, vaan kuva on otettava lonkalta "salaa". Joskus tällaiset heittolaukaukset osuvat yllättävänkin hyvin ja ne rohkaisevat yrittämään sellaista yhä useammin - kunnes tulee kymmenen tärähtäneen kuvan jälkeen mieleen, että voisi sitä joskus rauhallisesti tähdätäkin.

Kadriorgin palatsi

Tallinna on siitä erikoinen paikka, että samassa korttelissa voi olla esimerkiksi upea loistohotelli ja vieressä rapistuneita rakennuksia. Itse kuvasin mielummin jälkimmäisiä.

Parkkipaikka

Kloonien hyökkäys

2009-05-08T09:22:00.011+03:00

Valokuvatorstai on "valokuvaamisesta kiinnostuneiden ja blogeissaan valokuvia julkaisevien kohtauspaikka", joka "haastaa viikoittain kaikentasoiset valokuvaajat ottamaan kuvia, ja sitä kautta inspiroitumaan ympäröivästä maailmasta". Viikon haasteena on tällä kertaa kaksoisolentoni.

En ole aiemmin osallistunut Valokuvatorstaihin, vaikka kiinnostusta on ollut. Nyt huomasin Roomerin blogissa hauskan kuvan, jonka ideaa häikäilemättömästi kopioin. Tämä ei edes vaadi minulta minkäänlaisia ponnisteluja, sillä samantyylinen kuva minulta jo löytyy ennestään. Kas tässä.

"Ilta veljien kanssa" tai vaikkapa "Kloonien hyökkäys". (Kuva suuremmassa koossa.)

Kuvassa esiinnyn minä (tadaa!) ja kissani Patu. Kolme (3) kertaa. Kamera on ollut jalustalla liikkumattomana ja asetukset määritelty etukäteen sopivaksi. Sitten on puettu mies ja kissa valmiiksi. Laukaistiin kamera ajastuksella ja heitettiin kissa parvekkeelle. Vaihdettiin asusteita, laukaistiin uusi kuva (jälleen ajastuksella). Vaihdettiin taas kissan ja miehen ilmettä ja uusi otos (arvaat jo varmaan, ajastuksella). Näin jatkettiin siihen asti, että mies oli tyytyväinen tai kissa tylsistynyt. Tai molempia.

En muista, kuinka monta kuvaa lopulta tarvittiin, mutta aikansa se otti, että sain klooneista luonnollisen näköiset. 10 sekunnin ajastuksella itsensä kuvaaminen voi olla yllättävän hankalaa. Kissaa oli helpompi kuvata, kun silloin sain olla kameran takana ja laukaista, kun kissa oli edustavimmillaan. Kun kuvat oli otettu, palkitsin kissan kalalla ja miehen oluella (en muista kävikö näin, mutta tämä kuulostaa rennommalta), ja valitsin kelvot kuvat. Tein samat perussäädöt jokaiseen kuvaan ensin Lightroomissa ja sitten siirsin ne eri tasoille (layer) Photoshopissa. Kun kuvat on Photoshopissa eri tasoilla, on niistä helposti "leikata" irti lopulliseen kuvaan säilytettävät osat.

Muutama "kloonikuvausta" helpottava asia:

1. Suunnittelu on kaiken A tai sitten O. Itse suunnittelin etukäteen koko kuvan idean sekä hahmojen paikat, asennot ja vaatteet. Kissan liikkeitä ei paljon tullut suunniteltua, se kun säntäilee sinne tänne ja seuraavassa hetkessä viettää 8 tuntia selällään kaapin päällä.

2. Kameran on oltava paikallaan. Millin heilahdus lisää huomattavasti jälkikäsittelyn tarvetta. Itselläni kamera heilahti ja kloonailin sängyn päiväpeitteen ruutuja kolme varttia.

(Kaukolaukaisin olisi hyvä olla, jotta kameran laukaisimeen ei tarvitse koskea kuvauksen välillä. Myös tietokoneella, tietyillä grafiikkalaskimilla ja tarkoitukseen kehitetyillä ajastimilla voi ajastaa kamera ottamaan kuvia esim. 5 sekunnin välein, jolloin kuvaus käy helposti.)

3. Jokin juoni on kuvassa hyvä olla. Pelkkä kolmen kloonin kuvaaminen ei välttämättä toimi, jos ne eivät näytä tekevän jotain yhdessä. Siinä sitten riittääkin haastetta - ja kissalle ihmeteltävää.

Vappu 2009

2009-05-03T15:55:00.006+03:00

Vappu tuli ja meni. Oli hienoa kuvata kaduilla juhlivia ihmisiä - tuttuja ja tuntemattomia. Kaikilla näytti olevan hauskaa ja toivoin saavani tallennettua sen tunnelman kuviinikin.

Seuraavaksi enemmän kuvia, vähemmän sanoja.

Ilma oli kaunis ja aurinkoinen.

Opiskelijat olivat juhlatunnelmissa.

Opiskelijoiden kulkue.

Raatihuoneenpuistossa tarjoiltiin juhlajuomaa.

Puheita pidettiin.

Porin karhupatsas lakitettiin.

Karhu sai myös osansa juomatarjoilusta.

Hyvää vappua!

Kuvauskohde: Leineperin ruukki

2009-04-28T15:08:00.004+03:00

Kävin lauantaina Leineperissä tutustumassa lyhyesti Leineperin ruukin alueeseen. Leineperi kuuluu Ulvilan kaupunkiin ja sijaitsee n. 15 km Porista Tampereen suuntaan. Leineperin ruukkikylän kotisivuilla (www.leineperi.fi) on sijainnin näyttävä kartta.

0.8 sek, f/11, ISO 100, 18 mm

Leineperin eli Fredriksforsin Ruukki on perustettu Kullaanjoen Katokosken rannalle vuonna 1771 majuri majuri Berndt Johan Hastfehrin toimesta. 1800-luvun alussa Ruukkiin kuului vasarapaja, masuuni, manufaktuuripaja, malmin ja kuonan käsittelylaitokset, suuri hiilihuone sekä kymmenet asuin- ja maatalousrakennukset. 1800-luvun puolivälin jälkeen ruukin alue kasvoi suureksi teollisuusyhteisöksi. Antti Ahlström osti Ruukin, uudisti tuotannon ja rakensi sahan. 1900-luvun Leineperin Ruukki toimi maanviljelystilana.
Lähde: leineperinruukki.fi - Historia

1/30 sek, f/18, ISO 800, 18 mm

Olin liikkeellä juuri puolenpäivän aikaan, jolloin keväinen auringonpaiste oli kovimmillaan. Tämän vuoksi tummat varjot loivat kuviin jyrkän kontrastin. Aamuauringossa tai auringon laskiessa voisi kuvitella alueella saavan todella hienoja kuvia. Minua ainakin kiehtoo tällainen vanhanaikainen ympäristö ja tunnelma.

1/6 sek, f/22, ISO 100, 24 mm

1/100 sek, f/10, ISO 400, 21 mm

Keskipäivän kovassa auringossa oli kuitenkin hyvä käyttää pyöröpolarisaatiosuodinta, jonka avulla taivaasta sai tummemman sinisen. Joissakin kuvissa taivaan sini näyttää jopa luonnottoman syvältä. Koskea kuvatessani käytin myös harmaasuodinta, joka vähentää valon määrää. Yritin saada sillä veden liikkeen pehmeämmäksi. Kovin pitkiin valotusaikoihin ei silti päässyt, kun oli niin kirkasta. Pitäisi varmaan hankkia tehokkaampi harmaasuodin.

1/125 sek, f/11, ISO 400, 24 mm

Alue muistutti minua hieman Noormarkun ruukkialueesta, josta olen kirjoittanut aiemmin. Noormarkussa oleva koski on valokuvauksellisempi, mutta alue on yksityinen, eikä siellä välttämättä arvosteta valokuvaajia. Leineperissä sen sijaan on paljon yleistä aluetta, jossa voi tutustua moniin palveluihin.

1/160 sek, f/2.8, ISO 1600, 23 mm

Leineperissä järjestetään myös tapahtumia pitkin kesää. Seuraavana vuorossa Kevättori sunnuntaina 17.5.2009 klo 9-16:
"Keväistä toritunnelmaa historiallisessa ruukkimiljöössä, kädentaitoja ja elintarvikkeitä yli 150 myyntipaikalla ja tunnelmallisissa myymälöissä."

www.leineperinruukki.fi/
www.leineperi.fi

Lähitienoon kuvausta

2009-04-01T18:35:00.003+03:00

Viime aikoina ei ole juuri ollut aikaa lähteä mihinkään kauas kuvaamaan. Kun muuta tekemistä on roimasti, ei edes parituntisille kuvausreissuille viitsisi millään lähteä. Näin ollen kuvaamista tulee harrastettua vain kotona tai lähitienoon kävelylenkeillä.

Kilometrin säteellä otetut kuvat eivät välttämättä ole niitä kaikkein näyttävimpiä, mutta ehkäpä tekee välillä hyvää etsiä tutuista reiteistä jotain uutta kuvattavaa. Samalla voi keskittyä kuvien teknisen laadun parantamiseen ja uusien kuvakulmien etsimiseen. Itse olen viime aikoina kävelyttänyt kamerani kanssa melkein pelkästään Canonin 50 mm/f1.8 II -linssiä, jonka kanssa ainakin syvyysterävyyden kanssa on leikittelyvaraa.

1/6400 sek, f/2.8, ISO 200, 50 mm

1/800 sek, f/3.2, ISO 100, 50 mm

1/800 sek, f/5.0, ISO 400, 50 mm

1/40 sek, f/4.5, ISO 100, 50 mm (+ pyöröpolarisaatiosuodin)

1/1600 sek, f/2.5, ISO 100, 50 mm

Lontoo

2009-03-10T09:59:00.005+02:00

Lontoossa tuli käytyä. Kolmen ja puolen päivän aikana ei ihan koko kaupunkia ehdi nähdä, mutta jotain kuitenkin. Tuli tutustuttua eri kaupunginosiin, metrolla matkustamiseen, museoihin, taidegallerioihin, nähtävyyksiin, rakennuksiin, pubeihin ja pikkuputiikkeihin.

Muutama asia, jotka Lontoosta jäi päällimmäisenä mieleen:

1. Vasemmanpuoleinen liikenne, johon luulee jo tottuneensa päivässä, mutta ei tottunut sittenkään, kun katsoo hajamielisesti väärään suuntaan ja meinaa joutua taksin alle.

(1/30 sek, f/6.3, ISO 200, 40 mm - Tarkennettu taksiin ja panoroitu hetken matkaa)

2. Lavuaareissa on kaksi hanaa. Kylmälle ja kuumalle vedelle. En voi ymmärtää, minkä ihmeen takia.

(1/160 sek, f/5.6, ISO 400, 18 mm - Kuvattu lonkalta)

3. Lontoolaisilla (ja turisteillakin) on aina kiire. Jos seisahdut hetkeksi paikallesi ja katsot ihmisiä ympärilläsi, suurin osa niistä juoksee tai kävelee kiireessä. Monet myös puhuvat kiireen keskellä tärkeän kuuloista puhelua.
Lontoossa on myös tapana kävellä punaista päin liikennevaloissa ja kuskit voivat huikata kävelijää kävelemään suojatien yli, vaikka kävelijällä olisi punainen valo.

(Tower Bridge - 1/50 sek, f/18, ISO 200, 18 mm)

4. Nähtävyydet. Nähtävää oli paljon.

(Trafalgar Square - 1/8 sek, f/22, ISO 100, 20 mm - Käytetty pyöräpolarisaatiosuodinta ja kamera tuettu kaiteeseen.)

(British Museum - 1/60 sek, f/18, ISO 400, 18 mm)

5. Pieni luomuruokaa myyvä ja tarjoileva kahvilapaikka My Village, joka sijaitsi Camdenissä. Siellä saimme parasta asiakaspalvelua ehkä koskaan. Identtisen näköiset omistajaveljekset vuorottelivat tiskin takana ja huikkasivat välillä maistamaan jotain tekemäänsä mehua, kaakaota tai keittoa. Kaikki paikan tuotteet olivat kasvisruokaa ja luomua.

(My Villagen pitäjä - 1/100 sek, f/2.8, ISO 1600, 26 mm)

6. Kevät oli Lontoossa jo paljon pidemmällä kuin täällä koto-Suomessa.

(Westminsterin koulun leikki- ja pelikenttä - 1/80 sek, f/18, ISO 200, 35 mm)

7. Pubeja oli monenlaisia ja niiden hienoon tunnelmaan piti tietysti tutustua. Varsinkin päiväsaikaan pubikulttuuri on melko erilaista kuin Suomessa.

(1/50 sek, f/2.8, ISO 1600, 18 mm)

Hieno reissu oli. Toistekin voisi käydä.

Pikainen visiitti Tukholmassa

2009-02-13T12:53:00.005+02:00

Käväisimme alkuviikosta muutaman ystäväni kanssa Tukholmassa, johon nyt pääsin ensi kertaa kunnolla tutustumaan. Aikaa tosin oli vain 6 tuntia ja se kului todella nopeasti. Vierailimme monissa hauskoissa ja erikoisissa pikkuputiikeissa ja kuvasin Tukholman katujen elämää.

Matka alkoi risteilyllä Helsingistä, Viking Linen Mariella-laivalla, jossa hytit saimme bonuskortilla. Illalla tutustuimme laivan antiin ja aamulla söimme aikaisen aamiaisen, jonka jälkeen ehdin kuvaamaan hieman auringonnousua ja hieman myöhemmin laivan saapumista Tukholmaan.

Tukholman terminaalista kävelimme ensin vanhaankaupunkiin eli Gamla Staniin. Vanhat kadut olivat upeita, mutta kirkas auringonpaiste aiheutti jatkuvaa kameran asetuksien säätämistä, kun korkeiden talojen välistä, varjosta, käveltiin kirkkaaseen päivänvaloon. Lopulta tajusin rekisteröidä varjokatuja varten omat säädöt valintakiekon C1-kohtaan, kun kirkkaassa valossa kuvasin tavalliseen tapaani manuaaliasetuksilla (M). Mutta kunhan asetukset olivat kunnossa, kirkas auringonpaiste ja kovat varjot loivat katuihin mielestäni erinomaisen upeaa tunnelmaa.

Vanhastakaupungista kävelimme reilun kilometrin eteläänpäin, Södermalmin kaupunginosaan, johon taitaa tosin vanhakaupunkikin kuulua, en ole aivan varma. Södermalm on nykyään tunnettu boheemisuuden, vaihtoehtokulttuurin ja kulttuuritapahtumien kotipaikkana, ja siltä alueen liikkeet ja ihmiset myös näyttivät.

Lopulta matka jatkui kävellen kohti terminaalia, josta lähdimme samalla tutulla laivalla Helsinkiin. Toinen ilta laivalla oli paljon tylsempi, ja päivän kävelyistä ja näkemisistä väsyneinä menimme aikaisin nukkumaan.

Kuvauskohde: Verkkoranta, Luvia

2009-01-24T10:06:00.013+02:00

Sijainti: Verkkoranta, Luvia

Ajo-ohjeet: Porista 8-tietä Luvialle (n. 15 km), josta käännytään Niementielle oikealle. Niementietä jatketaan n. 5 km, jonka jälkeen käännytään pienelle hiekkatielle vasemmalle, kyltissä lukee Verkkoranta. Tie vielä haarautuu, mutta samaan rantaan pääsee kumpaakin kautta.

Viime perjantaina ajattelin lähteä kuvaamaan ja katselin taivasta miettien sopivaa kuvauskohdetta. Etelän suunnassa näytti pilvipeite rakoilevan, kun muualla näkyi tasaisen synkkää pilveä. Lähdin ajelemaan kohti valoa ja 20 minuutin päästä löysin itseni Viasvedeltä ja hieman myöhemmin Luvialta.

Ensin kuvasin lähinnä vanhoja rakennuksia. Lumen ja pakkasen vuoksi niistäkin kuvista tuli mielenkiintoisia, vaikka sinänsä niissä ei ole mitään ihmeellistä. Ihmeellisintä oli kuitenkin havainto, jonka tein siinä pikkutiellä kameran ja jalustan kanssa seisoessani: paikka oli täysin äänetön. Edes tuuli ei puhaltanut. Eräänä hetkenä kuulin vaimeaa pianonsoiton ääntä jostain lähirakennuksesta ja toisena hetkenä kaupunkimaasturi ajoi jossain kaukana ja ilmestyi myöhemmin näkyviin. Muutoin ainoa ääni oli kamerani sulkimen napsahdus. Sen ääni kantoi hiljaisuudessa pitkälle ja herätti varmaan myös viereisen pihan lumessa vaivalloisesti tarponeen lihavan, mustan kissan.

Kun pääsin Verkkorantaan, tiesin, että muualle ei enää tarvitse lähteä. Sääolot ja maisema olivat otolliset auringonlaskun kuvaamiselle. Merta peitti jää ja lumi, ja kylmenevän illan nostama usva lisäsi tunnelmaa.

Jäälle teki mieli uskaltautua. Tällaisena typeränä kaupunkilaispoikana en ymmärrä jään kantavuudesta yhtään mitään. Olen kuin se tietämätön, joka Satakunnan Kansan tekstaripalstalla joitakin viikkoja sitten tiedusteli: "Jos jää on 10 cm paksu, voinko mennä jäälle vai laitanko muijan edelle?"

Kun olin tullut tulokseen, että jäällä näkyvät jäljet eivät olleet karhun - vaan moottorikelkan jälkiä - päättelin jään kantavan minunkin pienoisen painoni. Noin tuntia myöhemmin olin kuvannut tarpeeksi ja olin tekemässä lähtöä. Silloin epäröintini jään kantavuudesta kruunasi joku hullu luvialainen, joka ajoi mereltä rantaan autollaan!

Illan parasta antia:

5 sek, f/16, 35 mm, ISO 100

6 sek, f/16, 18 mm, ISO 100

1/20 sek, f/3.2, 18 mm, ISO 800

Kokeilin myös ohjelmoida kauko-ohjaimeni ottamaan kuvia jalustalta minuutin välein samoilla manuaalisilla asetuksilla. Kuvia vertaamalla näkee, että pimeä tuli nopeasti.

Yyterin kumparemäki

2009-01-13T18:32:00.008+02:00

Viime lauantaina päivä oli kaunis ja aurinkoinen, eikä pakkastakaan ollut kuin pari astetta. Päätimme ystävieni kanssa lähteä jo aamupäivällä Yyterin suuntaan, ajatuksenamme oli laskea mäkeä pulkilla ja liukureilla. Oma ajatukseni tosin oli enemmänkin valokuvata kyseistä ajanvietettä.

Lunta oli paikoin harmittavan vähän, mutta mäenlasku onnistui, kunhan etsi sopivan dyynin. Niitä Yyterissä riittää. Korkeimmat dyynit oli kuitenkin jo varattu, vaikka isolle dyynille olisi mahtunut varmasti useampikin lapsenmielinen porukka. Myös kova tuuli alkoi koettelemaan kestävyyttä, kun pari tuntia oli dyynejä laskettu.

Valokuvaamista sää sen sijaan suosi. Yllä ja alla olevat kuvat otettu lähes peräjälkeen, vastavaloon käsivaralta: 1/200 sek, f/13, ISO 400, 18-50 mm

Sain myös paljon hyviä mäenlaskukuvia, ja suurimmasta osasta niistä kunnia kuuluu ystävilleni, jotka laskivat mäkeä rohkeasti juuri siitä, mistä pyysin. Ensin otin suurimman osan kuvista kauempaa telellä, Sigman 70-200 mm/f2.8 putkella, käyttäen vanhempaa kameraani Canon EOS 350D:tä. Myöhemmin kokeilin mennä lähemmäs käyttäen parempaa kameraani Canon EOS 40D:tä ja siihen kiinnitettyä Sigman 18-50 mm/f2.8 linssiä. Totesin viimeksi mainitun yhdistelmän sopivammaksi, vaikka ehkä juuri parhaimman kuvan sain telellä, kuva alla:

Tuntematon perheenisä lastensa kanssa: 1/800 sek, f/5.6, ISO 200, 70-200 mm

Molemmissa kameroissa käytin tarkentamiseen kaikkia pisteitä ja AI Servoa eli jatkuvaa tarkennusta. 40D:n sarjakuvausnopeus on tietysti rutkasti parempi kuin 350D:n (6,5 kuvaa/sekunnissa vs. 3 kuvaa/s), mutta myös lyhyemmällä polttovälillä lienee ollut osuutta parempaan onnistumiseen. Jos 200-millisellä kohde ei osukaan tarkennuspisteen alle, alkaa putki helposti "sahaamaan" tarkennusta, kohdistaen lopulta taustaan.

Kollaasi päivän kuvista.

1/80 sek, f/7.1, ISO 200, 18 mm

Mäenlaskun jälkeen suuntasimme vielä Reposaareen, jossa kiertelimme muun muassa loma-asuntomessuilla esillä olleilla kelluvilla loma-asunnoilla ja Siikarannassa, josta alla olevat pitkän valotusajan kuvat:

25 sek, f/18, ISO 100, 18 mm (harmaasuotimet 8x + 4x)

13 sek, f/22, ISO 100, 18 mm (harmaasuotimet 8x + 4x)

Villa Petrell, Luvia

2009-01-06T14:59:00.005+02:00

Olin toissapäivänä ajelemassa Luvialla ja Viasvedellä ja sattumalta köröttelin ohi tällaisen todella kauniin rakennuksen. Pakkohan sitä oli pysähtyä ottamaan pari kuvaa. Ohi kulkeneilta koiran ulkoiluttajilta sain tietää, että kyseessä on rakennus nimeltä Villa Petrell.

Yritin onkia lisätietoa Villa Petrellistä, mutta netti tiesi harmittavan vähän. Osoitetiedot löytyvät (Lankoorintie 18, 29100, Luvia) ja tieto siitä, että rakennus on vuokrattavissa kokoustilaksi ja taitaa siellä olla majoitusmahdollisuudetkin (huoneita 3, vuoteita 8), mutta esim. rakennuksen historiaa ja arkkitehtiä ei löytynyt millään.

Etelä-Suomen Sanomien verkkolehden keskustelualueelta löysin sentään seuraavan kommentin, joka kertoo rakennuksen historiasta jotain:

"Luvialla sijaitseva Villa Petrell on hieno, linnamainen tiilirakennus. Se on omalla tavallaan kokonaan muuta kuin kartano. Se on rakennettu vuosina 1908-10. Rakennuttaja ja ensimmäinen omistaja oli Berner Petrell, hieno herra, perheetön poikamies. Hänellä oli niin hienot tavat, ettei hän milloinkaan tullut alas yläkerrassa sijaitsevasta makuuhuoneestaan ennen kuin oli huolettisesti pukeutunut. Eikä varsinkaan varhain aamulla.

Hänen kuolemansa jälkeen Villa Petrell on ollut usean omistajan hallussa, pankeista yhdistyksiin. Nyt se on taas yksityisomistuksessa, omistaja on englantilainen."

Lähde: http://netlari.econnection.fi/forum/forum.php?viesti=376641&sana=&lkm=2

...

Pari muuta kuvaa vielä samalta ajelulta:

Kuva Viasveden kalasatamasta (ja jos niitä on useampi, älkää kysykö mistä)

Kuva paluumatkalta Viasveden suunnasta

...

Villa Petrellistä kiinnostuneille vielä yhteystiedot (lähde):

Villa Petrell
Luvia, Porin seutu

(huoneita 3, vuoteita 8)

Osoite: Lankoorintie 18, 29100 Luvia
Puhelin: 02-558 6460/Soila Jokinen-Lywood

Päivitys: 1. Helmikuuta 2010.
Tämä kirjoitus on saanut lukuisia kommentteja ja siirrän ne tähän alle, jotta Villa Petrellistä tietoa etsivät ne varmasti huomaavat:

Pekka Vuorilehto kirjoitti:
- "Talon urakoi aikanaan äitini isoisä rakennusmestari Johan Rask (myöh. Saarenheimo). Valitettavasti hän oli laskenut urakan väärin ja ajautui siten konkurssiin. Hänellä oli sittemmin pieni maatila Tiilimäen entisen urheilukentän takana Porissa. Hän on 1800-luvun lopulla ollut rakentamassa Viipurin maaseurakunnan kirkkoa, joka sitten on sodassa tuhoutunut eli sitä ei enää ole. Edesmennyt isoisäni syntyi silloin Viipurissa. Johan oli myös mestarina Juseliuksen Mausoleumin rakentamisessa. Terveisin Pekka Vuorilehto"
- "Korjaus tuohon edelliseen. Ei se kaiketi ollut maaseurakunnan kirkko, jota hän oli korjaamassa, vaan tuomiokirkko. Johan oli kirkonrakentajana myös Eurassa. Minullakin on jokunen hopealusikka, jotka hän on saanut kiitoksena seurakunnalta."

Anonyymit kirjoittajat kirjoittivat:
- "Hei! josko Villa Petrell kiinnostaa enemmänkin, kannattaa kysyä talosta syntyjään olevalta: Birgitta Sookari, Luvia"

- "Hei! 1987 Irma Jylli on kirjoittanut Villa Petrellistä lyhyen historiikin. Luulisi sen löytyvän Porin kaupungin kirjastosta."

Kuvankäsittelyä Lightroomissa

2009-01-03T16:14:00.005+02:00

Yllä on kuva, jonka otin Kallossa joulupäivänä 25.12.2008 n. klo 15. Taivas oli harmaa ja pilvipeite niin paksu, ettei auringonlaskusta näkynyt kuin pieni kaistale horisontin yllä. Otin kuvan taipuisalla Gorillapod-jalustalla (kuva alla), joka kulkee aina matkassa repun pohjalla.

Kameran asetukset olivat 5 sek, f/20, ISO 100 ja 33 mm (18-50 mm objektiivilla). Valotusajan halusin mahdollisimman pitkäksi ja nostin sitä käyttämällä 4-kertaista harmaasuodinta sekä pyöröpolarisaatiosuodinta. Otin useamman kuvan peräjälkeen siirtäen kameraa aina välillä pyrkien hieman erilaisiin sommitteluihin.

Tässä on alkuperäinen kuva, jota en ole käsitellyt mitenkään. (Horisonttikin on vinossa.) Otan kuvat aina mahdollisimman neutraaleilla asetuksilla, sillä käsittelen niitä aina jälkeenpäin. Jos en käsittelisi kuvia lainkaan, voisin nostaa esim. kuvan kontrastia jo kameran asetuksissa, mutta teen tämän aina jälkikäteen. Nykyään käytän lähes ainoastaan Adoben Lightroom-ohjelmaa, jonka avulla onnistuu useammankin kuvan säätäminen nopeasti muutamalla klikkauksella.

Tässä kyseisessä kuvassa halusin korostaa luonnon värejä, sillä alkuperäinen kuva on tylsä ja harmaa. Jo pelkällä kontrastin kasvattamisella pomppaavat kivien värit kauniisti esiin, mutta huonona puolena taivas muuttuu valkoiseksi (kuva alla).

Lopulta tein aika paljon muutoksia tähän kuvaan. Laitoin ensin taivaan päälle Graduated Filterin (suomeksi se taitaa olla murtovärisuodin), jolla tummensin taivasta. Näin ero kirkkaan taivaan ja tumman maan välillä saadaan pienenemään. Sen jälkeen säädin muunkin kuvan valoisuuden ja kontrastin kohdalleen ja lisäsin Clarity-arvoa +100:aan, jolloin korostuvat ne kohdat, joissa on suuria kontrastieroja. Näin esim. aallokkoon tulee enemmän sävyjä ja kivet näyttävät terävimmiltä.

Lisäksi terävöitin kuvan ja hieman häijynä temppuna laitoin Split Toning -kohdasta kirkkaille sävyille sinistä väriä. Näin taivaan harmaasta tulikin sinisempi. Alla vielä asetukset sellaisina kuin ne minulla Lightroomissa näkyvät. (Kuvaa pääsee katsomaan tarkemmin klikkaamalla sitä.)

Läheskään näin paljon en kuvia yleensä muokkaa ja joskus säätöjä ei tarvitse tehdä melkein lainkaan. Siitä esimerkkinä tänään ottamani kuva (alla), jonka kaunis sininen taivas syntyi pyöröpolarisaatiosuodinta käyttämällä, ilman minkäänlaisia Lightroom-keinotteluja.

Kuvauskohde: Yyterin lietteet

2008-12-07T19:53:00.006+02:00

Sijainti: Yyterin lietteet (Yritin katsoa sijaintia kartalta, enkä ole siitä kyllä nyt yhtään varma, mutta jossain tuollapäin se lienee...)

Ajo-ohjeet: Ensin Mäntyluodontietä Porista 14-15 km Yyterin suuntaan. Kun tulee oikealle kääntyvä Pihlavan risteys, jatketaan eteenpäin vielä puolisen kilometriä, jonka jälkeen risteys hiekkatielle vasemmalle. Risteyksessä musta viitta, jossa lukee "Lintutorni". Tätä tietä (Huhtalanraitti) seurataan pari kilometriä ja auto kannattaa jättää parkkipaikalle, joka on juuri ennen "Tie päättyy - Pihaan ajo sallittu" -merkkiä. Tämän jälkeen kävelyä metsän läpi noin puolen kilometrin verran. Kävelypolku alkaa kohdasta, jossa on "Lietteet"-viitta.

Aiheesta enemmän: Yyteri.net - Yyterin lietteet

Paikka on sopivampi lintubongaajille ja -valokuvaajille kuin satunnaisille räpsijöille tai retkeilijöille, mutta kaunis paikka joka tapauksessa. Pitkospuut vievät ensin metsän läpi rantaan, josta ne jatkuvat vielä yli rantakaistaleen eli lietteen, joka on vedenkorkeuden vaihteluista johtuvaa veden ja maan sekoitusta. Tai jotain sellaista.

Saappaat kannattaa ottaa mukaan, mikäli tasapaino on huono, tai jos aikoo jatkaa kävelyä vielä pitkospuiden jälkeenkin, lietteen päällä, kuten olen joidenkin lintubongareiden nähnyt tekevän.

Uusin kuva itsenäisyyspäivän lauantailta 6.12.2008:

Elämä on pelkkää juhlaa

2008-11-25T20:08:00.010+02:00

Sain ilon kuvata Porin Seudun Merkonomit Ry:n 50-vuotisjuhlaa lauantaina Suomalaisella Klubilla ja juhlan kunniaksi järjestettyä Porin kaupungin vastaanottoa kaupungintalolla perjantaina.

Mikäpäs siinä. Hyvää ruokaa ja juomaa, mielenkiintoisia, arvokkaita ihmisiä ja juhlan kunniaksi järjestettyä ohjelmaa.

Apulaiskaupunginjohtaja Kari Hannus kertomassa Porin kaupungintalon historiasta.

Valaistus oli molempina iltoina hämärä ja jouduin käyttämään jopa ISO 3200 -arvoa suurimmalla f/1.8 aukolla saadakseni edes jonkinlaista kuvaa. Canon EOS 40D lisää ISO 3200 -arvolla kuviin kamalan näköistä punaista raetta, joten ei ihme, että ISO 3200:n käyttömahdollisuus täytyy erikseen vapauttaa kameran lisäasetuksista.

Onneksi joissakin tilanteissa oli myös hieman valoisampaa ja sain kuvata muilla linsseilläni eli f/2.8 ja hieman sitä pienemmillä aukoilla (eli suuremmilla f-arvoilla).

Elina Wallinin porin murteella kertomat pakinat saivat yleisön nauramaan.

Mielenkiintoista tuollaisissa juhlissa se, että niissä pääsee ikään kuin kärpäsenä kattoon, katsomaan ja kuuntelemaan, millaisista aiheista puhutaan. Myös erilaisten ihmisten tapaaminen on aina mielenkiintoista, eikä koskaan tiedä, vaikka löytäisi uusia ystäviä, tapaisi yllättäen vanhoja tuttuja tai jos vaikka kehkeytyisi jotain muuta uutta ja mukavaa.

Lauantain loppuillassa esiintyi vuoden 1990 tangokuningatar Jaana Lammi.

Hauskaa on myös se, että kun pääsee kuvaamaan paikkoihin, joihin ei välttämättä muuten pääsisi, on mahdollista saada sattumankin kautta hyviä kuvia hauskoista tilanteista. Allaolevalle kuvalle keksin nimen eräästä lepakkosankarin lausahduksesta, joka teki kuvasta humoristisen, vaikka todellisuudessa rouva vain osoittaa miehelleen Porin kaupungintalon portaikon kattomaalausta.

To the Batmobile!

Talvi on täällä!

2008-11-24T20:33:00.004+02:00

Viikonloppuni oli todella kiireinen, mutta kerkesin sentään lauantaiaamuna pienelle kävely/kuvauslenkille. Sen pidemmittä jorinoitta muutama kuva:

Minun oma pikku jääkaappikisuni

2008-11-19T22:11:00.002+02:00

Voi Patu, sinä olet niin hassu.

(Jääkaappini sisältö oli onneksi tämän yllättävän ja hassun tilanteen sattuessa harvinaisen vehreä.)

Seuraa lisää vanhempia kissakuvia.

(Huomasin vasta nyt, että minulla on kaksi eri kananmunakoteloa jääkaapissa. Kuinkakohan vanhoja ne toiset jo ovat...)

Lunta odotellessa

2008-11-18T08:50:00.006+02:00

Edellisestä päivityksestä on jo aikaa, mutta minkäs teet, kun ei ole oikein kuvaamaankaan päässyt. Viime viikolla kävin kerran kuvaamassa päivänä, jolloin ei yllättäen satanutkaan, ja pyysin lupaa lähteä töistä aikaisemmin, jotta ehtisin kuvaamaan juuri ennen pimeän tuloa. Tällaisen kuvan sain sentään otettua, vaikka ei tämäkään värillisenä vielä kovin erikoiselta näyttänyt.

0,4 sek, f/16, ISO 100, 18 mm

Mikäli kuvien ottamiseen ei sisälly sen suurempaa tarinaa, latailen niitä vain Flickriin enkä välttämättä päivitä tätä blogiani. Oikeassa reunassa blogiarkiston ja tunnisteiden alla on diaesitys, joka näyttää uudet kuvani juuri Flickristä. Sitä kannattaa vilkuilla, ettei mikään kuva mene sivu suun. :)

...

Joko sataisi lunta tällä viikolla? Heti, kun sellainen ihme tapahtuu, on moni valokuvaaja innoissaan ulkona kuvia räpsimässä. Valokuvaajat ovat kuin viisivuotiaita nassikoita, jotka haluavat päästä lumeen rämpimään. Sitä odotellessa muutama vanha talvikuva:

Auringonlasku Äkäslompolossa, Lapissa:

1/60 sek, f/7.1, ISO 400, 18 mm

Ensilumi 2007 (5.11.), Kirjurinluodossa, Porissa:

1/50 sek, f/9, ISO 400, 27 mm

Vanhalla pokkarikameralla otettu kuva Pormestarinluodossa, Porissa:

1/180 sek, f/5.8, ISO 50, 5.8 mm (Samsung Digimax U-CA 5)

Aamu-usva Toukarilla, Porissa:

1/400 sek, f/18, ISO 100, 50 mm

(Lisäksi: Paikannimien taivuttaminen on aina hankalaa. Tässä kirjoituksessa käytin ensiksi vahingossa molempia, Kirjurinluodolla ja Kirjurinluodossa, ja olin epävarma myös kirjoitetaanko Toukarilla vai Toukarissa. Lopulta muutin taivutukset sen mukaan, mille Google antoi enemmän hakuvastauksia: eli Kirjurinluodossa ja Toukarilla.)

Muutama otos eilisillalta

2008-11-10T21:54:00.003+02:00

Eilen isänpäivän vierailuilta tullessani oli havaittavissa sateisen illan synnyttämää sumua. Pakkohan sitä sitten oli pysähtyä Porin Etelärantaan kuvailemaan.

15 sek, f/18, ISO 100, 18 mm

1/13 sek, f/4, ISO 400, 50 mm

1/15 sek, f/1.8, ISO 1600, 50 mm

Kettujahdissa

2008-11-08T12:31:00.004+02:00

Olen aina ollut sitä mieltä, että jollakin kulkuvälineellä ajaminen on huono tapa lähteä kuvaamaan. Tietysti autolla tai pyörällä tai junalla pääsee nopeasti johonkin kauemmas, paikkaan, jossa voi sitten kävellä ja räpsiä kuvia, mutta kävellessä ehtii löytää paljon muutakin kuvattavaa kuin sen paikan x, johon on menossa.

Usein autolla ajaessani löydän lupaavia kuvauspaikkoja- tai kohteita, mutta on olemassa jonkinlainen suuri kynnys pysähtymiseen ja usein tuleekin hylättyä kuvausidea nopealla "äh, ei nyt jaksa" -päätöksellä. Jos on liikkeellä kävellen, tuota kynnystä ei ole, vaan tulee kuvattua koko ajan vähän kaikkea.

Kävely on siis in. Näin syysaikaan hämärä tulee yllättävän nopeasti päivätöissä käyvälle ja keskiviikkona 5.11. aurinko oli jo hyvää vauhtia laskemassa, kun ajelin töistä kotiin. Teki mieli lähteä kävelylle lähiympäristöön, joten kävin vain kotona kääntymässä ja marssin samantien ulos aseinani Canon EOS 40D, Sigma 18-50mm/f2.8 ja varalla Canon EF 50mm/f1.8.

Oli jo selvästi hämärää, mutta lähitienoilla sijaitseva huonossa kunnossa oleva varastorakennus sai punertavasta taivaasta lisäpontta.

1/40 sek, f/5.6, ISO 400, 28 mm

Liikenneympyrässä oli kolaroitu. Ajattelin tämän olevan kävelylenkkini mielenkiintoisin tapahtuma ja räpsin hinausauton vilkkujen loisteessa varmaan parikymmentä kuvaa, jotka myöhemmin kotona tuomitsin mielenkiinnottomiksi ja huonolaatuisiksi.

1/40 sek, f4.5, ISO 800, 24 mm

Mutta näistä kahdesta kuvasta näkee, että kyllä porilaisetkin osaavat käyttää vilkkua! Uskomatonta!

1/50 sek, f/10, ISO 800, 38 mm

Mielenkiintoisin oli kuitenkin vasta edessä, sillä Ulasoorissa ohitseni juoksi yllättäen kettu. Kaveri luikki kiireesti tien yli metsään, johon minä pikkuhiljaa kyseistä villipetoa seurasin. Tällaisessa metsikössä kaivattiin lisää valovoimaa, joten tämän kuvan otettuani vaihdoin pikapikaa kameraani 50mm/f1.8:n.

1/30 sek, f2.8, ISO 1600, 50 mm

Kettu juoksi ensin minua pakoon, mutta olin rauhallinen ja suurimman osan ajasta paikallani, kyykyssä, jolloin vesseli tottui minuun nopeasti. Se luikki metsikössä siellä sun täällä ja palasi sitten taas lähelle, n. 5 metrin päähän, katseli minua pää pystyssä, ja lähti sitten taas uudelle kierrokselle. Se ei minusta enää kovin paljon välittänyt, ajatteli varmaan vain, että "Mitä toi dorka kuvaa, eikö se ole ennen kettua nähnyt."

1/40 sek, f/1.8, ISO 1600, 50 mm

Kameran Exif-tiedoista selviää, että kuvasin kettua 15 minuuttia (17:40 - 17:55) ja siinä ajassa otin siitä 102 kuvaa. Kuvat ovat rakeisia ja suurin osa vielä tärähtäneitä, sillä kuvausolot olivat huonot. Välillä kettu oli pimeän metsän puolella ja välillä se taas juoksi jonkin rakennuksen pihaan, jossa valoa oli enemmän. Muutamat kuvat pilasin itse vahingossa ylivalotuksella, kun kettu juoksi pimeydestä valoon.

1/40 sek, f/1.8, ISO 1500, 50 mm

Kuitenkin hauskaa oli varmasti molemmilla. Tätäkään ei olisi sattunut ellen olisi hieman typerästi lähtenyt iltahämärään kävellen kuvaamaan. Ja vaikka ei kettua olisi tielle sattunutkaan, ei iltakävely kenellekään huonoa tee.

Vinkki: Pystypanoraama

2008-10-31T13:11:00.006+02:00

Perinteisesti panoraamakuvaa kuvaillaan vaakatasossa näytettäväksi laajaksi näkymäksi. Vaakapanoraamakuva tehdään yhdestä tai useammasta kuvasta niin, että lopullisesta kuvasta tulee huomattavasti leveämpi suhteessa korkeuteen.

Lisää tietoa Pikselin nettiartikkelissa mikä on panoraamakuva.

Itselleni tuli eräänä iltana mieleen kokeilla, millaista olisikin tehdä pystypanoraamakuva.

Auringonlaskun jälkeinen iltataivas näytti mahtavalta. Samalla taivaalla näkyi keltaista, punaista, violettia ja sinistä, ja tyynenä virtaava Kokemäenjoen haara heijasti samoja värejä vedenpinnasta. Olin paikalla kameran ja jalustan kanssa, ja räpsin ensin aikani tavallisia laajakulmakuvia toivoen omistavani vieläkin laajakulmaisen objektiivin. Kaikkia elementtejä kun ei millään saanut mahdutettua samaan kuvaan. Taivas näytti upealta, mutta pelkästä pilvitaivaskuvasta on vaikea hahmottaa mitään, joten horisonttikin olisi hyvä saada mukaan. Mutta mistä kohtaa viitsii rajata, kun horisontin alapuolella näkyvät upeannäköiset heijastukset? Ei mistään.

Onneksi mieleeni tuli pystypanoraamakuvan mahdollisuus. Otin jalustalla kolme kuvaa, jotka sitten yhdistin Photoshopissa yhdeksi kuvaksi.

Lopullisesta kuvasta tuli aika näyttävä, vaikka itse sanonkin.

Katso myös Flickristä lisää kuvia tagilla vertical panorama.

Keikkakuvia Montusta 24.10.

2008-10-30T19:32:00.005+02:00

Viime perjantaina 24.10. oli Porissa, Montussa kolmen bändin keikkailta, josta seuraa nyt muutamia kuvia.

Illan aloitti turkulainen, melko kokeelliselta kuulostanut rock/metal-kolmikko Mystons.

Toisena esiintyi myöskin turkulainen, kovasti rokkaava Rozzy Randall & the Roller Bastards.

Viimeisenä esiintyi meidän porilaisten oma Lowlife Rock'n'Roll Philosophers, jossa on tuttuja jäseniä mm. Eleanoora Rosenholmista ja Circlestä.

Uusia kuvia uudella lelulla

2008-10-17T15:41:00.003+03:00

Tällä kertaa ilman sen suurempia selityksiä, tässä on viisi uudella Canon EOS 40D:llä ottamaani kuvaa. Kuvaus tapahtui Reposaaressa, josta teen varmasti myös joskus tarkemman kuvauskohde-esittelyn.

(1/100 sek, f/3.2, ISO 400, 18 mm)

(1/30 sek, f/5.0, ISO 800, 23 mm)

(1/200 sek, f/2.8, ISO 1600, 200 mm)

(1/500 sek, f/5.0, ISO 100, 92 mm)

(1/160 sek, f/5.0, ISO 100, 70 mm)

Canon EOS 40D

2008-10-14T21:14:00.009+03:00

Saanen esitellä uuden rakkaan leluni. Canon EOS 40D

Tadaa!

(Kuva on Wikipedian sivulta)

Lue lisää Canon EOS 40D -digitaalijärjestelmäkamerasta Canonin sivuilta tai Wikipediasta.

Olin jo jonkin aikaa miettinyt uuden kameran ostoa, sillä aloin nähdä joitakin puutteita vanhassa Canon EOS 350D:ssäni:

Manuaalisella valotusasetuksella on pirun vaikea kuvata, jos kamerassa on vain yksi valintarulla (tällöin aukkoa joutuu säätämään pitämällä jotain nappia pohjassa.)
Kamera alkoi olemaan jo vanha ja huonokuntoinen sekä sen kenno olisi pitänyt putsata. Myös etsimeen oli ilmaantunut jotenkin jotain naarmuntapaisia.
Näyttö oli pieni.
Myös etsinkuva oli pieni.

Canon julkisti juuri uuden Canon EOS 50D:n joka on siis 40D:n seuraaja, ja minä tarkkana poikana aloin jännittämään, josko 40D:n hinta putoisi nopeasti minun lompakkoni hyväksymälle tasolle. Ja putosihan se. (Tai ainakin Luottokunnan hyväksymälle tasolle.)

Lokakuun alussa Hintaseurannan mukaan 40D:tä myytiin hieman yli seitsemälläsadalla, mutta huikeimman tarjouksen ilmoitti Rajala Camera, 699€. Sillä se sitten lähti. Kävin viime lauantaina katsomassa ja hypistelemässä kameraa ilman mitään ostoaikomusta. Puoli tuntia myöhemmin kävelin leveä hymy naamallani Rajalan muovipussiin paketoitu 40D kädessäni.

(30 sek, f/10, ISO 200, 18 mm)

En ollut ehtinyt ulos kuvaamaan ennen tätä iltaa, ja vaikka kissa tuli eilen sisälle kuollutta pikkulintua pureskelemaan, ei uudella kameralla ollut ehtinyt kunnon testikuvia ottaa. Tänään auringonlaskun jälkeen olin jälleen auttamatta myöhässä, mutta sainpahan ainakin testata kameraa vaikeissa valaistusoloissa.

Kyllä minä yllätyin, kun näin nämä kuvat näytöllä. Canon EOS 350D:hen tottuneena odotin, ettei pimeissä iltakuvissa näkyisi tummilla kohteilla lainkaan värisävyjä, vaan että ne olisivat tummia tunnistamattomia varjoja. 40D:llä tummissakin alueissa kuitenkin näkyy värisävyjä. 40D:llä on siis silminnähden laajempi dynamiikka-alue.

(15 sek, f/2.8, ISO 200, 18 mm)

Olin myös utelias testaamaan 40D:n suurinta ISO-arvoa, eli 3200:aa (käytännössä merkitään arvolla H). Samassa testasin myös ominaisuutta nimeltä pitkän valotusajan kohinanpoisto (long exp. noise reduction). Kohinanpoisto selvästi auttaa vähäsen, mutta se vie aikaa kuvan oton jälkeen kuvan valotusajan verran, jonka vuoksi käytännössä kymmenien sekuntien valotusajat alkavat kaksinkertaistuttuaan olla jo kovin pitkiä.
Voit klikata allaolevaa kuvaa suuremmaksi, jotta eron näkee helpommin.

Lisää testikuvia ja mietteitä uudesta kamerasta seuraa lähipäivinä!

Ennen ja jälkeen muokkauksen

2008-10-13T18:21:00.005+03:00

Digitaalivalokuvauksen yhteydessä usein puhutaan siitä, kuinka paljon kuvia voi jälkikäteen muokata. Joidenkin mielestä "kuva on sellainen millaiseksi se otetaan", eikä sitä vaan sovi mennä enää muokkaamaan. Joidenkin mielestä rajutkin valokuvamanipulaatiot ovat aivan hyväksyttyjä.

Ilmeisesti filmillekin kuvatessa saattoi kuvalle tehdä muutoksia pimiössä. Täysin muokkaamattomia eivät kuvat siis ole koskaan olleet, nykytekniikka tosin antaa asialle paljon suuremmat mahdollisuudet. Minun mielestäni kuvia voi aivan hyvin muokata niin, että kuvaajan tarkoittama asia tai idea tulee kuvan katsojalle paremmin ilmi. Tietty luonnollisuus on silti hyvä kuvaan jättää.

Kuten jo varmasti arvasit, olen tähän tekstin oheen laittanut joitakin esimerkkejä, joissa olen muokannut kuvia melko paljon. Voit itse miettiä, meneekö muokkaus ehkä ylitse vai onko se vielä hyvän maun rajoilla.

Aina ei kuvalle tarvitse tehdä suuriakaan muokkauksia ja usein alle minuutin kestävä kontrastin ja valon säätö ja pieni terävöitys on aivan tarpeeksi. Joskus kamera taas ei ole tallentanut kuvaa lainkaan sellaisena, kun sen kuvaushetkellä näki ja tällöin täytyy kuvaa muokata enemmän. Usein sattuu myös sellaista, että kuva on kokonaan tai osaksi liian tumma ja kuvan kirkkautta täytyy jälkikäsittelyssä nostaa.

Eniten mielipiteitä jakavat kuvamanipulaatiot, joissa esimerkiksi kaksi lintua on siirretty kahdesta kuvasta samaan kuvaan. Sitä voisi jo sanoa huijaukseksi, koska kuvan merkitys muuttuu täysin. Myös HDR-kuvat jakavat mielipiteitä. Usein varsin luonnottoman näköistä HDR-tekniikkaa käytetään mielestäni liian usein tekemään jo alunperin huonosta kuvasta näyttävä. Hyvällä maulla tehtynä HDR:kin on virkistävää katseltavaa, vaikka en itse olekaan kyseistä tekniikkaa yhtä kokeilua lukuunottamatta harjoittanut.

Timanttinen vuosipäivä

2008-10-07T20:43:00.005+03:00

Juhlien kuvaaminen on aina stressaavaa. Sisätiloissa kuvattaessa valoa on _aina_ liian vähän, ja se vähä mitä on, on vääränlaatuista ja tulee väärästä suunnasta. Ihmiset ovat kameran edessä pökkelöjä, mutta odotas kun kamera välttää, niin nauru raikaa ja ilmeet loistavat. Jos pitäisi ottaa kuva siitä 50 metrin päässä viidellä muffinsilla jonglööraavasta sukulaispapasta, niin kamerassa sattuu juuri olemaan kiinni laajakulmaobjektiivi ja sitten tietysti päinvastaisessa tilanteessa toisinpäin eli väärinpäin, ja jos kamerassa jollain ihmeen kaupalla on tarkoitukseen sopiva linssi, tulee muistikortti täyteen juuri ratkaisevalla hetkellä.

No onneksi joskus käy myös tuuri ja hyvien kuvien ottaminen onnistuu. Olin viikonloppuna timanttihäissä (60 vuotta hyvänen aika sentään), ihan vain vieraana, enkä oikeastaan kuvaajana, mutta luonnollisesti kuvia tuli myös räpsittyä.

Ärsyttävintä sisätiloissa kuvaamisessa on se, kun kameran kohtalaisen pieni ISO-arvo ei meinaa millään riittää, mutta suurempaan arvoon ei millään malttaisi siirtyä, se kun tarkoittaa myös kahta kauheammin kohinaa eli rakeisuutta kuvissa. Sen vuoksi joihinkin matalemmalla ISO-arvolla kuvatuista kuvista tulee pidemmän valotusajan vuoksi liike-epäterävyyttä. Joskus taas suuremmalla ISO-arvolla kuvattaessa olisi valoa tarjolla enemmän ja aivan turhaan kuvataan enemmän kohinaa synnyttävällä ISO-arvolla. Automaattinen ISO-arvon säätö olisi tuollaisessa tapauksessa hyvä ominaisuus, ainakin jos se toimisi älykkäästi.

Jos kuitenkin onnistuu unohtamaan huolen siitä, että jokainen kuva saattaakin olla tärähtänyt tai väärin valotettu, voi keskittyä etsimään hauskoja tilanteita. Sellaisia saattaa syntyä esimerkiksi silloin, kun otetaan ryhmäkuvaa, mutta joku huhuilee ryhmälle yläparvelta ja ainoastaan porukan nuorin (ja ilmeisesti älykkäin) katsoo kameraan:

Joskus tällainen nuori ja älykäs yksilö innostuu myös varastamaan koko shown:

Ratkaisevia hetkiä ovat myös ne, kun joku huutaa: "Otetaan nyt sitten niitä kuvia". Tällöin juhlakalut asetetaan muodostelmaan ja niitä pyydetään poseeraamaan, vaikka he vain toivovat olevansa jossain muualla ja miettivät kuinka kamalalta leuka/hiukset/vartalo näyttää. Tämä on aivan normaalia ja kuvaajan pitäisi vain löytää hetki, jolloin pienikin luonnollisuuden pilkahdus silmissä näkyy.

Itse otin juhlaparista jalustalla kymmenisen hyvin sommiteltua ja harkittua kuvaa, joista jokaikinen menee roskiin, koska heistä näki selvästi, ettei kuvattavana oleminen sillä hetkellä tuntunut erityisen hienolta. Kun kuvat oli otettu ja yleinen keskustelu ja hälinä taas alkoi, hiivin ottamaan vielä yhden kuvan käsivaralta ja se osui nappiin. Juhlaparia ei oltu enää pakotettu hymyilemään vaan se tuli luonnostaan. Päivän pelastus.

Kuvauskohde: Ruskilankoski

2008-10-02T18:06:00.009+03:00

Sijainti: Ruskila, Ulvila

Kohteesta enemmän: Reitti.org

Minulla on lapsuudesta muistikuva, kun olimme isän kanssa pyöräretkellä Porin ja Nakkilan välillä ja poikkesimme siinä välissä jollakin Kokemäenjoen koskella. En ole sittemmin koskaan käynyt paikassa, mutta nyt sinne eksyin, ja minulle tuli heti elävästi mieleen ne samat asiat: hauska metsän läpi vievä "krossipolku" ja suuret puut, joiden juuret koristavat jyrkkään alamäkeen viettävää polkua sekä tyhjyyttä, joka rotkon puolella lepää.

Paikalle täytyy mennä joskus toistekin, sen verran valokuvauksellinen tämä pikkuinen koski on. Kahluusaappaat vain vastaisuudessa mukaan, sillä nyt lenkkarit jalassa tuli pari lipsahdusta, jolloin olisi voinut myös helposti koskeen pulahtaa.

3,2 sek, f/10, ISO 400, 31 mm

2 sek, f/22, ISO 100, 18 mm

2,5 sek, f/22, ISO 100, 18 mm

Testi: Sigma 18-50mm f2.8 ja Canon EF 50mm f/1.8 II

2008-10-01T21:35:00.011+03:00

Testasinpas omiakin linssejä nyt. Kuten viime kerrallakin, testilaboratoriona toimi cd-levyhyllyni. Tarkennus on asetettu kohdalleen ja sen jälkeen vaihdettu manuaalisen tarkennuksen asentoon, jotta tarkennus ei vaihdu. Kamera lepäsi liikkumatta jakkaralla. ISO-arvona oli tällä kertaa 200 ja vaihdoin vain aukkoa kuvien välillä. Pikkuiset testikuvat on valittu kuva-alueen keskeltä ja ne on suurennettu 100% zoom-arvoon (eli yksi pikseli kuvassa vastasi yhtä pikseliä näytöllä).

Canon EF 50 mm f/1.8 II suoriutui hyvin. 1,8 ja 22 aukoilla pientä epäterävyyttä voi havaita, mutta 2,5:llä ei enää juuri lainkaan.

Sigma 18-50mm f/2.8 EX DC Macro sen sijaan menestyi hieman vaihtelevammin. Laajakulmapäässä (18 mm) epäterävyyttä saattaa havaita enemmän kuin Canonissa, varsinkin suurilla aukoilla 2,8 ja vielä 4,0:llakin. Pienistä aukoista testasin vain 18:aa (suurin arvo eli pienin aukko olisi 22), jossa pientä epäterävyyttä havaitsee.

50 mm päässä epäterävyyttä oli vielä enemmän. 2,8 on selvästi pehmeä ja 4,0 sekä 18 ovat nekin hieman epäteräviä.

Yksi mainitsemisen arvoinen asia vielä. Sigman laajakulmapäässä onkin huomattava tynnyrivääristymä. Allaolevassa kuvassa se ei ehkä aivan ota silmään, mutta kyllä sen pitäisi helposti huomata.

Katukuvausta

2008-10-01T19:07:00.006+03:00

Sijainti: Pori

Viime sunnuntaina syksyiset värit, kaunis sää ja Porin päivänä ihmisistä rikkaat kadut loihtivat hyvät puitteet katukuvaukseen. En ole aiemmin katukuvausta paljoakaan harrastanut, sillä vierastan hieman sitä ihmisten lähelle menemistä ja heidän kuvaamistaan: monet eivät kuvattavaksi joutumisesta pidä ollenkaan ja vältän mielelläni hankaliin tilanteisiin joutumista.

Hiljattain hankkimani Sigman 70-200 mm telezoomi kuitenkin mahdollistaa ihmisten kuvaamisen hieman kauempaakin, eikä enää tarvitse mennä aivan nenään kiinni. Hieman kaukainen tunnelma kuviin sillä tulee, mutta kaipa se silläkin hyvästä harjoittelusta käy.

Pari löytämääni suomenkielistä mainintaa katukuvauksesta:
- Jouko Leskelä - Valppaana kadulla
- Mitä katukuvaus on?

Sitten niitä ottamiani kuvia:

Kuvauskohde: Preiviikin venesatama

2008-10-01T18:34:00.010+03:00

Sijainti: Preiviiki, Pori

Ajo-ohjeet: Mäntyluodontietä Porista 5-6 km Yyterin suuntaan, kunnes Preiviiki/Uusiniitty-kyltti vasemmalla. Paarnoorintietä suoraan 4 km, jonka jälkeen hiekkatie oikealla, kyltissä lukee Preiviikin Rantatie, ellen kovin väärin muista, ja kyltin yläpuolella punainen ruksi. Mutkittelevaa hiekkatietä seurataan 1,5 km.

Kuvat otettu hieman auringonlaskun jälkeen, jalustalla. En ole ihan varma enää, mutta saatoin käyttää harmaasuodinta, jotta valotusaikaa saattoi pidentää. Pitkän valotusajan ansiosta vedenpinta näyttää aivan sileältä, kuin se olisi jäässä.

20 sek, f/22, ISO 100, 18 mm

30 sek, f/18, ISO 200, 31 mm

Alla sama kuva muokkaamattomana (noh, kennon tahrat poistettu). Ylläolevaan olen käyttänyt useampaa Graduated Filter -toimintoa Lightroom-ohjelmassa. Ensin tummensin taivasta, jotta pilvisyys tulee paremmin esiin ja kirkkausero kuvan alaosan kanssa tasoittuu. Alhaalta tummensin myös hieman tunnelman nostamiseksi. Kolmas graduated filter oli myös taivaan päälle ja sillä lisäsin taivaalle oranssia väriä.

Iltakuvausta

2008-09-24T23:28:00.007+03:00

Viime aikoina on illat hämärtyneet yhä nopeammin, ja kiireisenä miehenä en ole ehtinyt ulos paljoa ennen auringonlaskua.

Onneksi tunnelmallisimpia kuvia saa usein juuri iltahämärässä, auringonlaskun ja yön pimeyden välillä.

f/22, 25 sek, ISO 100, 18 mm

f/14, 30 sek, ISO 100, 50 mm

Testi: Sigma 30mm F1.4 EX DC HSM

2008-09-22T17:14:00.010+03:00

Sain eräältä kaverilta testikäyttöön Sigman 30mm F1.4 EX DC HSM -objektiivin. Myytävänäkin se olisi. Objektiivi.infossa objektiivin epäterävää piirtoa suurilla aukoilla valiteltiin ja minä halusin testata asiaa käytännössä.

Kasin ja vitosen suljinaukoilla kuvat ovat vielä teräviä ja 3.2 aukollakin vielä melko hyvä.

2.0 ja 1.4 aukoilla sitten pehmeyttä onkin aivan selvästi. Objektiivi on kyllä valovoimainen (mitä pienempi f-arvo, sitä valovoimaisempi), mutta jos piirto on epäterävää, mitäs hyötyä siitä sitten on.

Muuten linssi on hyvä. 30-millinen on yleiskäyttöisempi kuin omistamani Canonin 50-millinen 1.8. Silti taitaisi olla vähän turha hankinta. Nyt minulla on eniten käytössä tuo Sigman 18-50 mm/f2.8, jonka korvaajaksi tästä ei ole, vaikka valovoimaisempi onkin.

Vinkki: Panorointi

2008-09-21T23:21:00.004+03:00

Panoroimalla (eng. panning) saa kuvaan usein liikkeen tunteen. Autoja, pyöräilijöitä, ym. liikkuvia asioita kuvattaessa kannattaa kokeilla kohteen seuraamista kameralla kuvaa otettaessa. Asetuksista on valittava pidempi valotusaika. Minun tapanani on pyöräyttää kamerassa päälle TV-asetus (shutter priority), jossa usein on jo viimeksi käytetty sopiva valotusaika, 1/30 sekuntia tai jotain sen suuntaista.

Kuvattavaa kohdetta seurataan kuvaa otettaessa mahdollisimman tarkasti. Mitä lyhyempi valotusaika, sen helpompaa homma on, mutta näyttävintä se on suuremmilla valotusajoilla. Tietysti kohteen nopeuskin ja päivänvalo asettavat rajoituksia. Kirkkaassa päivänvalossa ei välttämättä saa edes valittua tarpeeksi hidasta valotusaikaa ilman suotimia.

Valotusaika 1/40

Valotusaika 1/10. (Taivas on palanut ikävästi puhki, koska tilanne tuli äkkiä ja minä vielä tässä vaiheessa melko kokemattomana kuvaajana sähläsin asetuksien kanssa.)

Valotusaika 1/13

Valotusaika 1/25

Valotusaika 1/30

Artikkeli panoroinnista Pikseli-lehdessä.

Pienten eläinten hautoja

2008-09-20T13:30:00.009+03:00

Ajo-ohjeet: Porista kakkostietä Yyterin suuntaan n. 10 km, kunnes käännytään Mooskerin suuntaan vasemmalle ja heti sen jälkeen oikealle. Pienen matkan jälkeen pieneläinhautausmaa-viitta vasemmalle, mutkittelevaa pikkutietä seurataan jokunen kilometri, kunnes hautausmaa näkyy oikealla.

Ei ehkä välttämättä kovinkaan kummoinen kuvauskohde, mutta kiinnostava paikka kuitenkin, Porin pieneläinhautausmaa.

Muutama kuva:

Kuvauskohde: Noormarkun ruukkialue

2008-09-18T13:06:00.014+03:00

Sijainti: Makkarakoski, Noormarkku
Aika: 11.9. n. klo 19 - 20:30

Viikko sitten torstaina löysin hetken mielijohteen ja parin sattumanvaraisen käännöksen jälkeen todella kauniin valokuvauspaikan Noormarkusta. En ollut ennen käynyt alueella ja siellä riittäisi kuvattavaa vielä useammallekin kerralle. Noormarkun keskustan läheisyydessä, pikkuruisen Noormarkunjoen ylittävä patosilta oli heti ensinäkemällä upean näköinen ja paikalla taisi vierähtää toista tuntia.

Kuvat otin kamerallani Canon EOS 350D ja Sigman 18-50 mm/f2.8 EX DC -linssillä, jossa taisin käyttää sekä harmaasuodinta ND4 että pyöröpolarisaatiosuodinta päällekkäin. Ensimmäinen kuva on lähes muokkaamaton ja kahdessa seuraavaassa olen käyttänyt "duotonea" eli kahden värin muokkausta.

Kuvat otin tietysti jalustalla ja pitkällä valotusajalla, joka pehmensi hienosti veden liikkeen. Ilman suotimia ei olisi ollut mahdollista käyttää näin pitkiä valotusaikoja, sillä auringonlaskuun oli vielä aikaa ja aurinko paistoi kirkkaana alhaalta.

Lisätietoa kohteesta:

Kyseisestä kohteesta ei löydy kovinkaan montakaan mainintaa Googlen kautta, mutta jotain pientä kuitenkin:

Satakunta.info: "Jo vuodesta 1753 asti sahan pyörittäjänä toimineen Makkarakosken kauniin mylly- ja saharakennuksen kohdalla tie ylittää patosiltaa pitkin ruukkialueen läpi virtaavan Noormarkunjoen."

Alueella on myös Villa Mairea, joka olikin tuttu nimi jo jostain entuudestaan. Lisätietoa kohteesta myös Wikipedian Noormarkku-artikkelista.

Kuvauskalusto

2008-09-17T15:29:00.007+03:00

Canon EOS 40D

Päivitys 11.10.2008: Ostin Canon EOS 40D:n, jonka hinnat ovat pudonneet jyrkästi sen jälkeen, kun Canon julkisti EOS 50D:n. Vanhaan kameraani EOS 350D:hen verrattuna ensimmäisinä parannuksina paistavat silmään noin kaksi kertaa suurempi näyttö, jämäkämpi ja kestävämpi rakenne, ja suurempi määrä nappeja ja toimintoja, joilla saa otettua kuvia entistä nopeammin (tai sitten sekoiltua kuvaamisessa entistä hitaammin).

Canon EOS 350D

Rakas, nyt jo hieman kärsinyt, ensimmäinen järjestelmäkamerani. Minulla on harmaa malli, joka on muuten samanlainen kuvassa näkyvän mustan version kanssa.
Hankittuani 40D:n jää 350D varakameraksi.

Objektiivit:

Sigma 18-50 mm / f2.8 EX DC Macro

Kittilinssin korvaajaksi ostamani laajakulma/yleislinssi. Tähän hankintaan olen tyytyväinen. Linssi piirtää hyviä kuvia ja 2.8 on yleensä tarpeeksi valovoimainen. Polttoväli on yleiskäyttöön sopiva. Objektiivissa ärsyttää AF/M-tarkennuskytkimen sijainti, joka on aivan juuressa, kun "normaalilla" paikalla taas on zoomin lukitsinnappi, jota tulee välillä vahingossa AF/MF-kytkimen sijaan paineltua.

Sigma 70-200 mm / f2.8 EX DG HSM

Kesällä 2008 käytettynä hankkimani telezoom-objektiivi. Painava ja isokokoinen möhkäle, mutta hyviä kuvia hyvällä bokehilla. 200 mm ei riitä ihan lintujen tai villieläinten kuvaukseen, mutta kesyt lemmikit ja kaduilla liikkuvat omituiset kaksijalkaiset ovat tälle linssille sopivia kohteita.

Sigma 50mm F1.4 EX DG HSM

Päivitetty tammikuussa 2010. Uusin tulokas kalustooni on kiinteä 50-millinen Sigma. Olin aiemmin hajoittanut omistamani halvan Canonin 50mm 1.8:n, joten tällaiselle valovoimaiselle muotokuvausobjektiiville oli tarvetta. Harkitsin myös Canonin 50mm 1.4:ää, mutta monien testien perusteella muutaman kympin halvempi Sigma päihittäisi Canonin vastaavan. Olen ollut tähän hankintaani tyytyväinen.

Profiili

2008-09-17T13:56:00.010+03:00

Tässä kirjoituksessa minun piti kirjoittaa itsestäni, mutta nyt asia tuntuu jotenkin vähäpätöiseltä ja nololta. Jos jotakuta nyt kuitenkin kiinnostaa, mikäs heppu näitä tekstejä näytölle painaa, on parempi paljastaa jotain.

Olen 27-vuotias porilainen valokuvaharrastaja. Valokuvauksen aloitin melko myöhään, vuonna 2005 taisin ensimmäisen kerran lähteä ulos vain kuvaamisen takia ja silloin kamerana toimi Samsungin Digimax U-CA 5. Ensimmäisen järjestelmäkamerani hankin syksyllä 2006 sen jälkeen, kun joitakin pokkariluontokuviani oli kehuttu ja valokuvaus vaikutti hauskalta harrastukselta. Kamera oli Canon EOS 350D, joka yhä tätä kirjoittaessanikin toimii luotettavana valon säteilyn tallentajanani.

Valokuvaus on minulle muutakin kuin vain hauskojen hetkien tai kauniiden maisemien tallentamista. Varsinkin alkuaikoina suurin motivaatio kuvaamiselle oli se, että pääsi luonnon rauhaan, pois sisältä tai ihmisten ilmoilta. Kuvaaminen oli jonkinlaista terapiaa, rauhallista yksinoloa, raitista ilmaa, luonnon kauneuden ihailua.

Sittemmin motiiveja on tullut lisää pakkaa sekoittamaan. Ensimmäisenä mainittakoon se, että haluan ilmaista itseäni, luoda jonkinlaista "taidetta". Haluan julkaista kuviani, näyttää niitä muille ja saada palautetta (kehuja, jotta tiedän olevani hyvä jossakin?) ja kritiikkiä (mitä pitäisi parantaa, jotta voisin saada enemmän kehuja, jotta tiedän olevani vielä entistäkin parempi jossakin?).

Valokuvausharrastus ei myöskään ole kaikkein halvimpia, joten olisi mukava saada harrastukseeni sijoittamiani rahoja takaisin joko valokuvaustyönä tai myymällä kuvia. En kuitenkaan halua rahan olevan tärkeä motiivi vaan se on lähinnä sellainen "olis kiva" -ajatus koko harrastuksen taustalla.

Lemmikit

Kerrottakoon vielä, että omistan myös tällaisen leikkisän kissaeläimen, joka esiintyy myös ottamissani kuvissa vähän väliä. Kyseisen pedon nimi on Patu ja se kuorsasi viime yönä äänekkäästi.

Musiikki

Valokuvauksen ohella toinen intohimoinen harrastukseni on musiikinkuuntelu. Onkin odotettavaa, että silloin tällöin julkaisen kirjoituksia myös keikkojen kuvauksesta. Suosikkimusiikkiani on kaikki artistin omaksi ilokseen, sydämellä ja huolella tehty musiikki tyylistä riippumatta. Jos kuitenkin musiikkityylejä pitäisi mainita niin ainakin post-rock, jazz, proge, metalli, trip-hop, idm, indie rock ja ambient kuvaavat suurimpia suosikkejani.

Ensimmäinen

2008-09-15T13:54:00.001+03:00

Idea valokuvablogin pitämisestä on kytenyt mielessäni jo pitkään. On kuitenkin ollut mukamas jotain tärkeämpää tekemistä, ja halusin myös odottaa, että minulla olisi riittävästi ideoita blogin pitämiseen. Eihän olisi mitään järkeä aloittaa blogia, johon tulee kaksi ja puoli kirjoitusta ja sitten se unohtuu sekä kirjoittajalta että molemmilta blogini lukijalta.

Tulen blogissani kertomaan valokuvausideoistani, -projekteistani, -kohteistani ja -kokemuksistani. Jaan uusia valokuvauksesta oppimiani asioita selkokielisesti selitettyn (sillä minäkin olen vasta näitä asioita oppimassa ja harjoittelemassa). Kerron kuvausretkistäni ja kauniista kohteista, joissa on tullut kuvattua. Näytän kuvia ennen ja jälkeen digitaalisen kuvankäsittelyn ja kerron, miten muutokset on kuville tehty.

Yritän antaa blogissani katseltavaa ja luettavaa monille. Tarkoitus ei ole pelkästään mainostaa ja näyttää omia kuviani, vaan yritän tosissani jakaa asioita muiden valokuvauksesta kiinnostuneiden kanssa. Paljastan hienoja kuvauskohteita, kuvausmenetelmiä, käyttämäniä välineitä, ja toivon saavani vuorovaikutuksena myös vinkkejä takaisin.